sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Hetki keskellä ruotsalaista unelmaa

Meillä on ollut jo pidemmän aikaa ajatuksissa hankkia pihalle kasvihuone. Sellainen, jossa voisi kasvattaa avomaalla huonosti menestyviä hyötykasveja ja johon mahtuisi sen lisäksi vielä pöytä ja pari tuolia kesäisiä kahvihetkiä varten.

Asia ei ole vielä ihan ajankohtainen. Paikka, johon olemme kasvihuonetta kaavailleet, on vähän hankala yläpihan kannalta, jonne ollaan tekemässä lähitulevaisuudessa erinäisiä muutoksia. Sinne pitää luultavasti vielä päästä kaivinkoneella ja kasvihuone estäisi sen.

Mutta koska suunnitteleminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, päätimme miehen kanssa tehdä pienen reissun Ruotsiin, mistä löytyy Willab Garden-nimisen lasihuoneyrityksen suuri myyntinäyttely. Se on Tukholmassa, Brommassa.

Siitä on aikaa, kun viimeksi olemme matkustaneet laivalla! Se oli varmaan silloin, kun lapset olivat pieniä ja rakastivat yli kaiken laivamatkoja. Meille aikuisille ne olivat vähän rasittava tapa matkustaa Ruotsiin. Ehkä kyse oli vaan siitä, että mitkä tahansa matkat olivat työläitä neljän vilkkaan lapsen kanssa ja laivamatkat eivät ole niitä nopeimpia ja tehokkaimpia siirtymisiä paikasta toiseen.

Nyt kun olimme reissussa miehen kanssa kahdestaan, asia avautui uudelta kannalta. Laivalla oli ihan kivaa!

Aikaisemmin olemme yleensä menneet buffetin sijasta à la carte-ravintolaan, koska siellä on perinteisesti ollut tarjolla parempaa ruokaa. Viimeisimmät kaukaiset buffet-muistot eivät ole mitään innostavia. Nyt päätimme antaa buffetille mahdollisuuden puhdistaa maineensa.

Ja sen se tekikin, yllätyimme positiivisesti. Ilmeisesti kilpailu laivayhtioiden välillä on kovaa, sillä buffet tuntui tosiaan pistävän parastaan. Se oli tällä kertaa erinomainen! Varsinkin alkupalapöytä oli loistava.

Ja kun mukana ei ollut neljää villiä tenavaa (mihin ne oikein ovat kadonneet?) saatoimme nauttia ruoista hitaasti ja rauhassa, koko käytössä olevat kaksi tuntia, samalla upeita saaristomaisemia ihaillen. Se ei ollut ollenkaan hassumpi tapa viettää torstai-iltaa.

Tukevan illallisen jälkeen vetäydyimmekin jo hyttiin keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Illan hämärtyessä yöksi meren yllä hohteli melkein täysikuu.



Aamupalalla taivas oli vielä pilvessä. Tukholman saaristo oli silti uskomattoman kaunis. 

Ruotsalainen Willab Garden valikoitui lähemmän tutustumisen kohteeksi, koska heidän kasvihuoneidensa hinta ja laatu ovat käsitykseni mukaan hyvässä suhteessa toisiinsa. Suomesta ei tietääkseni ylipäätään saa niin tukevia ja hyvin valmistettuja kasvihuoneita. 

Osoittautui, että koko näyttely oli sisätiloissa. Se tuntui vähän harmittavalta. Mutta näyttely oli kyllä laaja ja kattava ja valaisi hyvin asiaa. Myös myyjät olivat hyvin aktiivisia ja avuliaita. Saimme perusteelliset vastaukset kaikkiin kysymyksiimme.



Vanhaa englantilaista tyyliä edustava Viktoria on ehkä Willab Gardenin näyttävin kasvihuone. Sitä saa pinta-alaltaan eri kokoisina, mutta se on aina huikean korkea, harjakorkeus lähes neljä metriä. Se on liian paljon meille, vaikka huone muuten onkin todella hieno.

Näin korkeassa huoneessa olisi mahtava kasvattaa katossa kulkevaa köynnöstä, esimerkiksi viinirypälettä. Viktoria olisi myös juhlallinen näky isolla pihalla, väljässä paikassa, missä sen monumentaaliset mittasuhteet pääsisivät oikeuksiinsa. Me aiomme sijoittaa kasvihuoneen ahtaampaan pihan kolkkaan ja siinä kohti Viktoria on kyllä liian korkea.

Mies asettui pyynnöstä antamaan mittakaavaa. Hänellä on pituutta n. 185cm. 


Tästä kuvasta korkeus näkyy vieläkin paremmin. Viktorian sisällä todella tuntui kuin olisi kirkossa. Se oli kyllä hyvin upea ja vaikuttava! Se olisi kartanon pihalla täydellinen.





 Kasvihuoneemme lattia on nyt löytynyt! Se on savitiiltä kalanruotoladonnassa.

Olimme Tukhomassa yhden päivän, joten meille jäi näyttelyn jälkeen muutama tunti aikaa katsella maisemia. 

Nopeasti keksittiin, että koska meillä oli auto mukanamme niin ajellaanpa noin puolen tunnin päähän Saltsjöbadeniin eli "Saltikseen". Paikka on tuttu niille, jotka ovat katsoneet Solsidan-sarjaa. Siellä  ihanat pariskunnat Mickan ja Fredde sekä Anna ja Alex elivät vaihtelevalla menestyksellä todeksi yläluokkaista ruotsalaista idylliään. 

Saltsjöbadenin huvilakaupunki on rakennettu meren rantaan rajautuvalle alueelle, jonka liikemies Knut A. Wallenberg 1800-luvun lopulla hankki itselleen. Hän rakennutti paikalle mm. junaradan, jolla Saltikseen pääsee suoraan Tukholman keskustasta, sekä huvivenesataman yhteydessä olevan ylellisen kylpylähotellin Grand Hotel Saltsjöbadenin. Se on rakennettu ranskalaiseen tyyliin vuonna 1893 ja sitä pidetään korkean kansainvälisen laatutasonsa vuoksi edelleen yhtenä Ruotsin hienoimmista hotelleista. 

Grand Hotel Saltsjöbaden näkyy kuvassa taustalla. Mies oli hyvin kiinnostunut huvivenesataman lukuisista kauniista puuveneistä.

Käytiin tietysti myös kuikuilemassa hotellin aulassa. Näytti siltä, että yöpymään pääsi noin 150:n euron panostuksella. Todettiin, että siinäpä meille passeli hotelli, kun vielä jonain päivänä teemme kauan suunnitellun retken veneellä mökiltä Tukholmaan! 

Saltis osoittautui muutenkin erinomaiseksi vierailukohteeksi. Se on uskomattoman hieno paikka merenrantoineen, kauniine venesatamineen ja suurine, vehreine huvila-alueineen. 






Siellä sitten käveleskelimme samoja rantareittejä missä Mickan ja Anna työntelivät lastenvaunujaan. Noiden reittien varrella oli myös hyvin tutun näköinen tenniskenttä. Se, jossa Fredde ja Alex löivät palloa ja pohdiskelivat samalla elämän suuria kysymyksiä.

Pienellä salapoliisityöllä löysimme myös Mickanin ja Fredden talon, joka oli hyvin suojaisessa paikassa lähes katunäkymien ulottumattomissa.

Vierasvenesatama on pienessä saaressa, jonne menee silta



Siellä vierasvenesatamassa oli niinikään tutun näköinen kahvila, hienossa paikassa, kokonaan laiturin päällä.

Olipa antoisa päivä Ruotsissa! Sen ja laivan herkkupöydän jälkeen uni maistui hytissä..

Ikkunasta näkyi iltarusko



Hyvää keskikesän viikkoa!


3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Meillä on ollut viiniköynnös jo vuosikausia etupihan aurinkoisella paikalla. Se tuottaa todella paljon viinirypäleitä ja tänäkin vuonna näyttää tulevan tosi paljon niitä. Viinirypäleet ovat parhaimmillaan syyskuun alkupuolella. Jos on ollut sateinen kesä eikä aurinkoa ole ollut tarpeeksi, viinirypäleet eivät ehdi kypsyä kunnolla.

Viinirypäletertut ovat niin kauniita ja viinirypäleet ovat hyvän makuisia. En muista meidän lajikkeen nimeä:).

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos kommentista, Merja! Kiva kuulla! Taitaa olla useampikin virolainen, latvialainen tai pohjoisamerikkalainen viinirypälelajike, joka menestyy etelä-Suomessa, mutta ovat vissiin paikan suhteen aika vaativia? Minkä värisiä rypäleitä se teidän viiniköynnös tuottaa?

Iso kasvihuone voisi innostaa kokeilemaan vähän eteläisempiä lajikkeita, jotka ovat meillä liian talvenarkoja avomaalle :)

Hyvää juhannusta!

Merja kirjoitti...

Meille tulee mustikan värisiä viinirypäleitä. Ne ovat kypsinä makeita ja hyvänmakuisia:).