Hetki keskellä ruotsalaista unelmaa

Meillä on ollut jo pidemmän aikaa ajatuksissa hankkia pihalle kasvihuone. Sellainen, jossa voisi kasvattaa avomaalla huonosti menestyviä hyötykasveja ja johon mahtuisi sen lisäksi vielä pöytä ja pari tuolia kesäisiä kahvihetkiä varten.

Asia ei ole vielä ihan ajankohtainen. Paikka, johon olemme kasvihuonetta kaavailleet, on vähän hankala yläpihan kannalta, jonne ollaan tekemässä lähitulevaisuudessa erinäisiä muutoksia. Sinne pitää luultavasti vielä päästä kaivinkoneella ja kasvihuone estäisi sen.

Mutta koska suunnitteleminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, päätimme miehen kanssa tehdä pienen reissun Ruotsiin, mistä löytyy Willab Garden-nimisen lasihuoneyrityksen suuri myyntinäyttely. Se on Tukholmassa, Brommassa.

Siitä on aikaa, kun viimeksi olemme matkustaneet laivalla! Se oli varmaan silloin, kun lapset olivat pieniä ja rakastivat yli kaiken laivamatkoja. Meille aikuisille ne olivat vähän rasittava tapa matkustaa Ruotsiin. Ehkä kyse oli vaan siitä, että mitkä tahansa matkat olivat työläitä neljän vilkkaan lapsen kanssa ja laivamatkat eivät ole niitä nopeimpia ja tehokkaimpia siirtymisiä paikasta toiseen.

Nyt kun olimme reissussa miehen kanssa kahdestaan, asia avautui uudelta kannalta. Laivalla oli ihan kivaa!

Aikaisemmin olemme yleensä menneet buffetin sijasta à la carte-ravintolaan, koska siellä on perinteisesti ollut tarjolla parempaa ruokaa. Viimeisimmät kaukaiset buffet-muistot eivät ole mitään innostavia. Nyt päätimme antaa buffetille mahdollisuuden puhdistaa maineensa.

Ja sen se tekikin, yllätyimme positiivisesti. Ilmeisesti kilpailu laivayhtioiden välillä on kovaa, sillä buffet tuntui tosiaan pistävän parastaan. Se oli tällä kertaa erinomainen! Varsinkin alkupalapöytä oli loistava.

Ja kun mukana ei ollut neljää villiä tenavaa (mihin ne oikein ovat kadonneet?) saatoimme nauttia ruoista hitaasti ja rauhassa, koko käytössä olevat kaksi tuntia, samalla upeita saaristomaisemia ihaillen. Se ei ollut ollenkaan hassumpi tapa viettää torstai-iltaa.

Tukevan illallisen jälkeen vetäydyimmekin jo hyttiin keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Illan hämärtyessä yöksi meren yllä hohteli melkein täysikuu.

Aamupalalla taivas oli vielä pilvessä. Tukholman saaristo oli silti uskomattoman kaunis. 

Ruotsalainen Willab Garden valikoitui lähemmän tutustumisen kohteeksi, koska heidän kasvihuoneidensa hinta ja laatu ovat käsitykseni mukaan hyvässä suhteessa toisiinsa. Suomesta ei tietääkseni ylipäätään saa niin tukevia ja hyvin valmistettuja kasvihuoneita. 

Osoittautui, että koko näyttely oli sisätiloissa. Se tuntui vähän harmittavalta. Mutta näyttely oli kyllä laaja ja kattava ja valaisi hyvin asiaa. Myös myyjät olivat hyvin aktiivisia ja avuliaita. Saimme perusteelliset vastaukset kaikkiin kysymyksiimme.

Vanhaa englantilaista tyyliä edustava Viktoria on ehkä Willab Gardenin näyttävin kasvihuone. Sitä saa pinta-alaltaan eri kokoisina, mutta se on aina huikean korkea, harjakorkeus lähes neljä metriä. Se on liian paljon meille, vaikka huone muuten onkin todella hieno.

Näin korkeassa huoneessa olisi mahtava kasvattaa katossa kulkevaa köynnöstä, esimerkiksi viinirypälettä. Viktoria olisi myös juhlallinen näky isolla pihalla, väljässä paikassa, missä sen monumentaaliset mittasuhteet pääsisivät oikeuksiinsa. Me aiomme sijoittaa kasvihuoneen ahtaampaan pihan kolkkaan ja siinä kohti Viktoria on kyllä liian korkea.

Mies asettui pyynnöstä antamaan mittakaavaa. Hänellä on pituutta n. 185cm. 

Tästä kuvasta korkeus näkyy vieläkin paremmin. Viktorian sisällä todella tuntui kuin olisi kirkossa. Se oli kyllä hyvin upea ja vaikuttava! Se olisi kartanon pihalla täydellinen.

 Kasvihuoneemme lattia on nyt löytynyt! Se on savitiiltä kalanruotoladonnassa.

Olimme Tukhomassa yhden päivän, joten meille jäi näyttelyn jälkeen muutama tunti aikaa katsella maisemia. 

Nopeasti keksittiin, että koska meillä oli auto mukanamme niin ajellaanpa noin puolen tunnin päähän Saltsjöbadeniin eli "Saltikseen". Paikka on tuttu niille, jotka ovat katsoneet Solsidan-sarjaa. Siellä  ihanat pariskunnat Mickan ja Fredde sekä Anna ja Alex elivät vaihtelevalla menestyksellä todeksi yläluokkaista ruotsalaista idylliään. 

Saltsjöbadenin huvilakaupunki on rakennettu meren rantaan rajautuvalle alueelle, jonka liikemies Knut A. Wallenberg 1800-luvun lopulla hankki itselleen. Hän rakennutti paikalle mm. junaradan, jolla Saltikseen pääsee suoraan Tukholman keskustasta, sekä huvivenesataman yhteydessä olevan ylellisen kylpylähotellin Grand Hotel Saltsjöbadenin. Se on rakennettu ranskalaiseen tyyliin vuonna 1893 ja sitä pidetään korkean kansainvälisen laatutasonsa vuoksi edelleen yhtenä Ruotsin hienoimmista hotelleista. 

Grand Hotel Saltsjöbaden näkyy kuvassa taustalla. Mies oli hyvin kiinnostunut huvivenesataman lukuisista kauniista puuveneistä.

Käytiin tietysti myös kuikuilemassa hotellin aulassa. Näytti siltä, että yöpymään pääsi noin 150:n euron panostuksella. Todettiin, että siinäpä meille passeli hotelli, kun vielä jonain päivänä teemme kauan suunnitellun retken veneellä mökiltä Tukholmaan! 

Saltis osoittautui muutenkin erinomaiseksi vierailukohteeksi. Se on uskomattoman hieno paikka merenrantoineen, kauniine venesatamineen ja suurine, vehreine huvila-alueineen. 

Siellä sitten käveleskelimme samoja rantareittejä missä Mickan ja Anna työntelivät lastenvaunujaan. Noiden reittien varrella oli myös hyvin tutun näköinen tenniskenttä. Se, jossa Fredde ja Alex löivät palloa ja pohdiskelivat samalla elämän suuria kysymyksiä.

Pienellä salapoliisityöllä löysimme myös Mickanin ja Fredden talon, joka oli hyvin suojaisessa paikassa lähes katunäkymien ulottumattomissa.

Vierasvenesatama on pienessä saaressa, jonne menee silta

Siellä vierasvenesatamassa oli niinikään tutun näköinen kahvila, hienossa paikassa, kokonaan laiturin päällä.

Olipa antoisa päivä Ruotsissa! Sen ja laivan herkkupöydän jälkeen uni maistui hytissä..

Ikkunasta näkyi iltarusko

Hyvää keskikesän viikkoa!

Raparperisima

On muutama asia, jotka kuuluvat aika ehdottomina meidän juhannuspöytään: uudet perunat ja graavi-sekä lämminsavulohi, sillikaviaari ja saaristolaisleipä, mansikkakakku ja raparperisima. Nämä ovat se juhannuspöydän punainen lanka, muita ruokalajeja voidaan sitten vaihdella vähän fiiliksen mukaan.

Koska keskikesän juhla lähestyy jo kovaa vauhtia, on aika laittaa simapannu pöhisemään.  

Potargerissa kasvaa muutama rehevä raparperipensas, joita en oikein osaa käyttää muuhun kuin juomiin. Se ei haittaa, raparperijuomat ovat kesällä käyttökelpoisia ja raikkaita. Kun valikoi ennen muuta raparperin punaisia varsiosia, juomista tulee myös ihanan värisiä.

Sima on todella helppotekoista ja kymmenen litran kattilalla sitä tulee kerralla paljon. Vain yhdessä asiassa tulee olla tarkkana: hiivaa ei saa laittaa hippustakaan liikaa, tai simaan tulee heti tunkkainen hiivan maku!

Monissa ohjeissa raparperisimaa maustetaan esimerkiksi tähtianiksella, inkiväärillä tai vanilja- tai kanelitangoilla. Nekin sopivat sinne ihan hyvin, mutta itse tykkään eniten raparperin mausta sellaisenaan. 

Ja ehdoton nou nou ovat joidenkin ohjeiden sitruuna ja fariinisokeri, jotka tekevät raparperisimasta vappusiman makuista. Ja eihän se nyt sellainen käy laatuun juhannuksena!

Tässä ohje, millä itse teen raparperisiman:

Noin 3 litraa raparperinpaloja 

10 litraa vettä

15 dl taloussokeria

Kaksi mustikan kokoista palaa tuorehiivaa 

Raparperin palat ja vesi keitetään kiehuvaksi ja keittämistä jatketaan noin 15-20 minuuttia, jonka jälkeen sima siivilöidään. Mukaan sekoitellaan sokeri ja nesteen annetaan jäähtyä kädenlämpöiseksi. Otetaan pieni kupillinen simaa, johon sulatetaan hiiva ja sekoitetaan se sitten huolellisesti koko simamäärään.

Annetaan käydä kannen alla vuorokausi, jonka jälkeen sima pullotetaan. Lasipullot ovat parhaita koska niissä simaa on helppo käyttää ja ne ovat myös kauniita juoman tarjoiluastioita. Jos siman pinnalle ennen pullottamista on muodostunut hiivavaahtoa, se kuoritaan pois. Jokaisen pullon pohjalle laitetaan ensin teelusikallinen sokeria/litra, sima kaadetaan pulloihin ja pullot suljetaan. 

Tämän jälkeen ne siirretään kylmään, jossa simat saavat käydä noin viikon. Välillä kannattaa löyhätä vähän korkkeja ja päästää painetta ulos.

Helteitä, lekottelua ja lehtimajaelämää

Kun lakkiaiset olivat ohi, lähdimme miehen kanssa viemään venettä mökille. Se onkin tänä kesänä viivästynyt kaikenlaisten kiireiden takia. 

Iso vene on talvehtinut pihallamme ennätyksellisesti kesäkuun alkuun saakka, vaikka se on ollut tapana siirtää mökille viimeistään vappuna. Meillä on nyt ollut saaressa käytössämme vain "pikkuvene", jolla ei voi tehdä pidempiä veneretkiä.

Samalla pääsimme vähän hengähtämään juhlan jäljiltä. Lomafiilis olikin heti täydellinen, sillä saaristoon sattui mahtavat hellepäivät.

Miehen loma ei ole vielä alkanut, joten mökkireissu oli lyhyt. Helteet ovat jatkuneet kotona ja tehneet olon aika vetämättömäksi. 

Sopivasti vähän varjoisa päiväunipaikka vanhan omenapuun alla

Tämä on se hetki vuodesta kun kaikki kukkii ja pihalla tuoksuu ihanasti

Potagerin pergola-rakennus, vehreä lehtimaja, jonka mies ennen juhlia viimeisteli valmiiksi, on ollut viime aikoina kovassa käytössä. Kesäpäivämme alkaa usein aamiaisella potagerissa ja kun nykyisin olemme miehen kanssa aika usein kahdestaan, mielellämme myös syömme siellä. Ja nautimme päivän päätteeksi illallisen pergolassa, satakieltä kuunnellen.

Laituri taas on vakiintunut kahvittelupaikaksi kesäaikaan.

Suuret, sitruunanväriset samettikukat ovat veistoksellisen tyylikkäitä kasveja ja niiden pitäisi lisäksi torjua kirvoja.

Ihana hopeahärkki on yksi lempikasveistani puutarhassa

On osoittautunut hyväksi ideaksi istuttaa ranta-alueelle runsaasti alppiruusuja. Eipä taida Suomen oloissa olla muuta näyttävyydessään sen veroista puutarhakasvia! Erityisesti tietenkin kukkiessaan, mutta muutenkin sen ikivihreälehtiset pensaat ovat suurena ryhmänä varsin komeita. 

Rantaan on tarkoitus vielä lisätä alppiruusuja, niin että sinne ajan oloon syntyy pieni alppiruusmetsä. Ja kun ne ovat alkukesän kukkijoita, olemme istuttaneet rantaan paljon myös pallo- ja syyshortensiaa. Nehän kukkivat loppukesällä niinikään todella upeasti. Näin rannan näyttävä kukkaloisto on taattu melkein koko kesäksi.

Saimme jokin aika sitten erään merkkipäivän yhteydessä lahjakortin ammattivalokuvaajalle. Se oli osoitettu perhekuvaa varten. 

Hanke siirtyi monta kertaa, koska oli todella vaikea löytää kaikille kuudelle liikkuvaiselle perheenjäsenelle sopiva, yhteinen kuvausajankohta. Nyt lakkiaisten aikaan se hetki viimein koitti, kun olimme juhlan takia koolla koko porukka. Onneksi kuvaajakin pääsi paikalle!

Saamme nähdä varsinaiset kuvat vasta vähän myöhemmin, mutta kuvaaja nappasi meille muistoksi kuvaustilanteesta myös yhden polaroid-otoksen. Se on minusta tosi ihana! 

"Virallisen" perhekuvan otattaminen ammattilaisella on kyllä ollut useinkin mielessä, jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Jotenkin se vaan aina jäi muiden kiireiden jalkoihin. Nyt vähän harmittaa. Olisi kannattanut ikuistaa perhe muutamankin kerran eri vaiheissaan.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lapsemme ovat aikuisuuden kynnyksellä, joten alkoi ehkä olla käsillä viimeiset hetket ottaa meistä perhekuva tässä muodossa.

Aurinkoista viikkoa!