Onnea on ...

... herätä aamukahvin tuoksuun, avata silmänsä ja muistaa, että ollaan mökillä. Takana hyvin nukuttu yö, ei ole kiire mihinkään, sängystä näkyy syksyinen merenlahti, kaminassa risahtelee tuli ja koko ihana vapaapäivä on vielä edessä.

Mökkitonttimme rajautuu kahteen rantaan, käytössä olevaan kallioiseen ja hiekkapohjaiseen länsirantaan ja toiseen, etelään avautuvaan kaislikkoiseen rantaan, missä ei ole rakennusoikeutta. Rantojen välissä on kaunis kahden hehtaarin kokoinen metsä. Sen maasto on helppokulkuista, kallioista kangasta ja siellä kasvaa suuria havupuita, ennen kaikkea jyhkeitä saaristolaismäntyjä.  Tuosta omasta pienestä metsästä tulee nautittua aika usein vain kuljeskelemalla siellä. 

Metsässä, lähellä toista rantaa, on myös miehen "savotta", halkotyömaa, jonka pariin hän aina välillä katoaa ja josta hän muutaman tunnin kuluttua onnellisen ja rentoutuneen näköisenä palaa. Metsälle, moottorisahan bensiinille ja tuoreelle puulle tuoksuen. 

Tuoksut ovat muuten itselleni tärkeä osa näkymätöntä ympäristöä, kuten äänetkin. Meren äärellä kuuluu jonkinasteinen pauhu melkein aina ja ilma tuoksuu merelle. Se on hyvä tuoksu. 

Myös metsän tuoksu on ihan omanlaisensa. Se on vahvimmillaan kostealla säällä. Mökin metsässä tuoksuvat sammaleet, jäkälät ja naavat. Kun se sekoittuu raikkaaseen meren tuoksuun, siitä tulee ihana yhdistelmä, saariston tuoksu. Sitä on kotona usein ikävä. Ja kun sen viimein saa sieraimiinsa, tuntuu hetken taivaalliselta.

Tällä reissulla on ollut pääasiassa pilvistä, mutta aurinkoisina päivinä takametsän tiheän puuston läpi siivilöityvä valo synnyttää mökin ympärille satumaisen tunnelman.

Pääsisäänkäynnin portaiden kaiteen ja käsijohteen viimeistely odottaa vielä inspiraation hetkeä..

Miehen ja minun vanha yhteinen harrastus on lukea kirjoja ääneen toisillemme. Olemme harrastaneet sitä aina, seurusteluajoista lähtien. On kivaa istua yhdessä sohvalla kun toinen lukee, tai tehdä kotitöitä ja kuunnella samalla kirjaa. 

Meidän ensimmäinen yhdessä ääneen luettu kirja pysyy mielessä aina, se oli Leo Tolstoin Anna Karenina. 

Yhteisluentaa harrastetaan nykyisin erityisesti mökillä, siellä kun on enemmän aikaa ja rauhaa. Miehellä oli kirja mukanaan tälläkin reissulla, joten pääsin taas jaolle nauttimaan hyvästä venäläisestä kirjallisuudesta. 

Muutama vuosi sitten rakennettu saunarannan uintilaituri on yksi mökin onnistuneimpia projekteja. Olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä. Se toimii paitsi varsinaisessa tehtävässään hyppylaiturina, myös viihtyisänä oleskelupaikkana. 

Laituri on herättänyt saunarannan ihan uuteen kukoistukseen. Ihmeellistä, miten paljon noinkin pieni ja vaatimaton rakennelma oikeassa paikassa voi vaikuttaa rannan viihtyisyyteen ja käytettävyyteen!

Lisäksi laiturista tuli tosi kaunis. Olemme iloisia, että se näkyy nyt kivasti myös päärakennuksen maisemassa. Saunaranta uintipaikkoineen on melko kaukana mökistä ja siinä välissä on paljon puita, joten jouduimme raivaamaan ja karsimaan niitä melkoisesti jotta saatiin syntymään näköyhteys päärakennuksesta saunarannan laiturille. 

Nyt nousee komeata syyshaukea lähes jokaisella virvelin heitolla!

Hyvää viikonloppua!

Courmet-tason susheja

Saimme pitkästä aikaa koottua koko perheen saman pöydän äärelle. Sitä piti tietysti juhlia hyvällä ruualla. Mutta kun kukaan ei oikein ehtinyt perjantaina viettää aikaa keittiössä, täytyi hyödyntää noutoruokaa. Valintamme kohdistui tällä kertaa Järvenpään Citymarkettiin. 

Suunta voi pääkaupunkiseudun runsaan ravintolatarjonnan keskellä kuulostaa ankeahkolta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Järvenpään Citymarket on nimittäin tällä hetkellä paikkunnan merkittävin nähtävyys. Se on vetovoimaisuudessaan ohittanut iloisesti esimerkiksi tarunhohtoisen Tuusulanjärven ja Sibeliuksen kotitalon Ainolan. Citymarketista on tullut "herkkusuiden pyhiinvaelluskohde" kuten Suomen Kuvalehti vastikään otsikoi. Syynä tähän on ennen muuta liikkeen kuuluisuuteen pompannut sushitiski. 

Citymarketin K-kauppiaalla Markku Hautalalla on unelma valmistaa Euroopan parasta sushia ja myydä sitä asiakkaille mukaan otettavaksi parinkympin kilohintaan. Tämä on edellyttänyt antaumuksellista yhteistyötä ja pitkiä neuvotteluita japanilaisten raaka-ainetoimittajien kanssa, sillä esimerkiksi susheissa käytettävää riisiä ei tiettävästi käytä yksikään muu eurooppalainen kauppa. Kyseessä on korkeimman laatukategorian sushiriisi Japanissa. 

Myös esimerkiksi Järvenpäässä käytetettävä Yokoi-etikka on samaa, mitä useimmat japanilaiset Michelin-sushiravintolat käyttävät, tammitynnyrissä kypsynyt soijakastike tulee 1600-luvulta saakka samaa tehdasta pyörittäneeltä perheyritykseltä jne. Laatu on kauppias Markku Hautalalle periaatekysymys.  

Järvenpään Citymarketissa valmistetaan ja myydään lähes 100 000 sushia viikossa, mikä on enemmän kuin missään muussa ruokakaupassa koko Euroopassa. Eikä se Järvenpää taida niin kovin suuri paikkakunta olla.

Pitihän niitä susheja siis kokeilla. Emmekä pettyneet! Olimme lähes yksimielisiä siitä, että lautasella oli todellakin parhaat sushit, mitä kukaan oli syönyt. Järvenpään sushien maku oli ihan omaa luokkaansa. 

Vain vastikään vähän pidempään Japanissa matkustellut poika ei ihan varauksetta yhtynyt tähän näkemykseen. Siellä sushit olivat kuulemma usein vähintään yhtä hyviä.

Järvenpään Citymarket oli muutenkin kiinnostava käyntikohde. Sehän valittiin heinäkuussa maailman kuuden parhaan ruokakaupan joukkoon arvostetun IGD-organisaation järjestämässä kisassa. Marraskuun alussa kauppias Hautala sitten muutamine työntekijöineen matkustaa Lontooseen seuraamaan gaalaa, jossa julkistetaan koko kisan voittaja, eli Euroopan paras ruokakauppa. Valinta perustuu asiantuntijavierailuihin yli 750 kaupassa ympäri Eurooppaa. 

Eikä jo tähän saakka uskomatonta sijoitusta kyllä liikkeessä poikettuaan ihmettele. Sushin lisäksi järvenpääläisiä ja muita kulinaristeja hemmotellaan mm. Italiasta tuodun pizzerian pyörivässä uunissa valmistetuilla aidoilla italialaisilla pitsoilla, liikkeen omalla jäätelötehtaalla ja hedelmäosaston mehukoneilla.

Ja vielä selvyyden vuoksi: tämä postaus ei sisällä kaupallista yhteistyötä. Olipahan muuten vaan melkoinen elämys tuo Järvenpään reissu.

No entäs muu elämänmeno sitten? Blogiin kirjoittelu on meinannut taas melkein kokonaan hyytyä. Syksy tuntuu vaan niin kiireiseltä. Olemme kuitenkin miehen kanssa alkaneet hiljalleen kohentaa tyhjiksi jääneitä lastenhuoneita. Niille on suunniteltu uusia käyttötarkoituksia ja se tietysti edellyttää joitakin toimenpiteitä.

Esimerkiksi tyttären huoneesta on syntymässä toivon mukaan viihtyisä ja mukava vierashuone. Sinne siirtyvät seuraavaksi talon mukana tulleet 30-luvun rautasängyt, joiden hiukan makea vaaleansininen muuttuu vaihdoksen yhteydessä pehmeäksi ja neutraaliksi höyhenen harmaaksi.  

Hyvää viikkoa!