.

.
.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Linnunlaulua, kukkia, kakkuja ja mekkoja


Maalausprojekti on edennut jo pitkälle. Keittiön vanha puusohva, joka on meillä asuessaan vaihtanut väriä jo monta kertaa, on nyt kermanvalkoinen. Ja tällä kertaa minusta tosi nätti ja raikas.


Meillä ei ole erillistä askartelutilaa, joten talon keskikerros oli pari viikkoa melkoisen myllerryksen vallassa kun keltaiselle heitettiin hyvästejä.


Kyllähän se maisema sitten valkenikin. Myös keittiön pöytä sai ylleen maalin, jonka sävyn nimi on kermanvalkoinen. Melko puhtaalta valkoiselta tuo väri kyllä näyttää.


Ruokapöydän tuolit pistävät nyt uudella tavalla silmään. Ne eivät enää oikein sovi kokonaisuuteen.  Oikeastaan harmi, että ne ovat niin ylivoimaisen hyvät istua!


Jos eivät olisi, olisi helppoa alkaa himoita keittiöön vaikkapa näitä Harry Bertoian tuoleja:


(Tosin noita on kyllä aika helppo himoita nykyisten tuolien mukavuudesta huolimatta.)

Talon vanhasta astiakaapista tuli minusta varsin soma. Maalin sävyn nimi on kitinvalkoinen. Väri  näyttää kauniin vanhanaikaiselta, olematta kuitenkaan liian kellertävä.


Tällainen ihana vanha posliininen korurasia löytyi aikoinaan tästä talosta ja on yksi aarteitani.


Vanha astiakaappi on keittiössä todella kätevä, sillä se vetää sisuksiinsa uskomattoman määrän sekalaista hilipetööriä. Myös pitkään lasiovisessa kirjakaapissa säilyttämäni talon vanhat astiat siirtyivät nyt alkuperäiselle paikalleen astiakaappiin.


Kitinvalkoiseksi muuttui myös tämä talon vanha pikkupöytä, joka kätkee kantensa alle yllätyksen, leimuavanpunaisen laatikon. Kuin tehty rakkauskirjeiden säilytykseen ...


Vanhoja astoita siirrellessä löytyi taas muutama uusi kynttiläkuppi, joita ei koskaan voi olla liikaa.


Ja ennen kuin huomasimmekaan, oli murupintainen omenapiiras paistunut pöytään. Se sopi muuten yllättävänkin hyvin samaan keittiöön mummolan astiakaapin kanssa.


Täällä on ollut todella kauniita kevätpäiviä ja -iltoja. Luonto menee vauhdilla kohti kesää. Viime viikolla yksi rannan koivu vihertyi nopeasti ja toiset seurasivat perässä. 


Myös grillauskausi on käynnistynyt ja ruokailut siirtyneet yhä useammin ulos 


Kuistillakin tarkenee juoda iltakahvit. Huumaava linnunlaulukonsertti luo ainutlaatuisen kevätiltojen tunnelman. Kuvan pikkupöytä sai myös ylleen kitinvalkoisen maalin.


Viime sunnuntai-aamuna koitti taas vuoden ihanin herätys


Eipä ole turha juttu olla äiti neljälle!


Mutta ei suinkaan pidä luulla, että olisin tässä talossa ainoa, joka on äiti neljälle. Myös Bella on, joten sitäkin oli paikallaan muistaa äitienpäiväkakulla. Kakku katosi Bellan lautaselta niin nopeasti, että heräsi epäilys, ehtikö tuo äiti lainkaan muistella lapsukaisiaan. Mikäli nyt yleensä edes muisti äiti olevansa - mitä sitäkin epäilimme, jos totta puhutaan.


Juhlahumu ei meillä nyt ota laantuakseen. Kesäkuun alussa on ylppärijuhlat ja heinäkuussa rippiäiset.

Tytär löysi tällaiset huippunaiselliset kengät kesäkuun alun juhlaan ja katsoi sitten minuun tutulla vetoavalla katseella. Eli, ompele äiti näihin sopiva mekko!


 Joten pikainen luonnostelu ...


 ... ja hommiin


Koska juhliin on enää kolmisen viikkoa ja kaikki valmistelut ovat vielä ihan alkutekijöissään,  mekko oli ommeltava pika-aikataululla. Valmista tulikin jo saman päivän iltana, jonka aamuna oltiin hahmoteltu luonnokset.


Uskoisin, että tulevina viikkoina vanhassa valkoisessa talossa päivitellään pikemminkin kiirettä kuin blogia - mutta nautitaan silti keväästä!

13 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Jestas sentään! Siellä on rouva ollut ahkerana! Huh. Kyllä on vaalea nättiä. Ja kaikki muukin, nam.

Kuvatekstien ulkopuolelta silmääni jäi sellaisetkin kauneuspilkut, kuin värikäs peltipurkki (Marimekon?) ja ihana vähän leveämpiraitainen räsymatto! :)

Heli kirjoitti...

Kiitos Taru! Ahkeruus nousee usein sietokyvyn ylittymisestä :-)

Kuvissa näkyvä purkki on tosiaankin Marimekon, kuosin nimi on Kuja. Sitä sai joskus kankaanakin, mutta enää pitkiin, pitkiin aikoihin en ole nähnyt. Saisi tulla uustuotantoon.

Tunnelmallisia kevätpäiviä sinne saaristoon - ja voimia!

Maija kirjoitti...

Oi joi, niin kaunis yo-neitokainen! Täällä valmistelut käynnissä myös, esikoispoikaa juhlistetaan :)

Vaikka itse istun juuri samaisella keittiötuolilla, sanon että, ÄLÄ tee niille mitään. Sopivat hyvin kokonaisuuteen.

Kivoja juhlia ja hyvää alkavaa kesää!


Maija

Souliina S kirjoitti...

Vasta löysin blogisi, jään lukemaan. Kaunis talo ja kaunis on ompelemasi mekkokin.

Anne kirjoitti...

Kaikki taas niin kaunista..ja herkulliselta näyttää ruokapuoli. Ihan saa vaan huokailla, kun lukee näitä postauksiasi. Ihan ykkösblogi minulle :)
Pari vuotta sitten meillä vietettiin yo- ja rippijuhlat samana kesänä. Paljon riitti puuhaa,mutta ihanat muistot jäi onnistuneista juhlista.
Mukavia juhlajärjestelyjä sinne<3

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin oli jokin aika sitten keltaisen puun hävitysoperaatio. En kuitenkaan ruvennut maalisutia heiluttamaan, vaan laitoin vanhat Artekin sun muut vain surutta kiertoon. Olin niihin jo muutenkin niin kyllästynyt. Ihailen niitä kyllä vieläkin toisten kodeissa, mutta meille ne eivät vain sovi. :)

Minulla on kuitenkin meneillään eräs toinen operaatio, johon kuuluu maalausta, ja olisinkin kiinnostunut tietämään, mikä tuon kitinvalkoisen maalin koodi on? Se näyttää oikein kauniilta sävyltä, eikä liian kovalta, kuten jotkut ihan vitivalkoiset.

Jenni

Irmastiina kirjoitti...

Jopas olet ahertanut!
Ja niin kaunista on...tuo puusohva ja jopa räsymatto sohvan edessä....huah...täällä vaan huokailen ihastuksesta...:)

Heli kirjoitti...

Maija, Paljon Onnea pojalle ja pojan äidille! Ja kiitos kannustuksesta vanhojen keittiöntuolien suhteen. Täytyypä yrittää tuumailla niitä nyt tarkalla silmällä.

Lämpöisesti tervetuloa Souliina, kuten myös Tweety Blue! Uudet lukijat ilahduttavat aina

Kiitos Anne <3

Ja anonyymi, olisi toisaalta kyllä houkutteleva liikku antaa surutta kenkää vanhoille tuoleille ja uudistaa ilmettä. Artekit ovat ajattomia ja sopivat siksi sekä vanhaan että uuteen ympäristöön, mutta uudistuminen voisi silti tehdä terää tässä talossa.

Tilasin maalit Domus Classican nettikaupasta, linkki tässä:

http://www.domusclassica.com/tuotteet/pintak%C3%A4sittely/sis%C3%A4maalit-ja-vahat/pellava%C3%B6ljymaalit/8593/

Ja kaapin kaikissa valaistuksissa hyvä sävy oli tosiaan kitinvalkoinen.

Irmastiina, kiitos <3 Minunkin silmä jostain syystä lepää nyt tuossa räsymatossa :-)

Kati kirjoitti...

Ihastelin edellisen postauksenkin maalaustoimintaa! Olen haaveillut samanlaisesta pöydästä ja tuoleista kuin nuo teidän. Mutta olen painiskellut mielessäni juuri samaisen asian kanssa eli keltaisuuden. Pelkään sitä, miten ne ajan mittaa kellastuvat, nyyh! Ja tietysti hinta uutena on melko kirpaiseva, joten olen haeskellut käytettyinä, mutta nehän tietty ovat jo kellastuneet.

Loistoidea muuten se kirjojen järjestely värin mukaan!

Ihana puvun tekaisit tyttärelle<3

Kiitos muutenkin jälleen inspiroivista kuvista!

Aurinkoista viikonlopun odottelua!

Heli kirjoitti...

Kiitos Kati <3 Rentouttavaa viikonloppua sinnekin!

Maria kirjoitti...

Kaunista. Sinä osaat kuvata ja myös sanoittaa niin mukavasti.
Tuollaisesta astiakaapista olen haaveillut..
Meilläkin juhlat tulossa, mutta tytär ompelee äidille mekon tällä kertaa:)
Aurinkoisia kesäisiä päiviä!

Taru kirjoitti...

Kiitos Heli! <3

Marimekko-silmäni ei siis erehtynyt ;)

p.s. Sulle on pieni viesti: http://saaristohuvila.wordpress.com/2013/05/19/i-love-blogs/

Heli kirjoitti...

Voi kiitos Taru <3