sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isä

Isänpäivä alkoi tänä vuonna runsaalla brunssilla 


Mies valitsee vaihtoehdoista yleensä tavallisen täytekakun, 
mieluiten mansikkatäytteellä, joten sellaisen hän nyt juhlapäivänään sai 


Välissä mansikoita ja vadelmamoussea


Helläsydäminen ja huolehtivainen isä sai monta suloista korttia


Virittelin eilen viikkosiivouksen yhteydessä yläkerran aulan ikkunaan ensimmäisen joulutähden


Myös juhla-ateria myöhemmin päivällä noudatteli päivänsankarin toivetta. Ja sehän oli pekonilla kuorrutettu lihamureke perunamuusin kera - yksi miehen lempiruuista.


Jälkiruokana hillakiisseliä ja kermavaahtoa


Päivänsankari ruokalevolla


Vaihdoin ruokailukuistillekin jo jouluverhon. Tästä se joulunodotustunnelmointi taas pikkuhiljaa alkaa. Saataisiinpa vielä lunta!


Tunnelmallista alkavaa viikkoa!

11 kommenttia:

Sippu kirjoitti...

Ihana rauhallinen ja kaunis tunnelma kuvissa! Monesti olen ihaillut kotianne, erityisesti taidetta, joka on läsnä monella tapaa. Saako kysyä onko nuo neljä naamaa/naamaria teidän perheenjäsenistänne? Välillä haaveilen tekeväni kipsivalokset meidän perheestä. Katsotaan sitten kun lapset ovat vähän isompia ja malttavat pysyä paikoillaan kipsin kovettumisen ajan ;)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Hei Sippu!

Kiitos kommentista!

Tein kipsinaamarit meidän lasten kasvoista silloin, kun he olivat 2-7 vuotiaita. Vaikka kipsiharso kuivuu tosi nopeasti, nuorimmaisen naamarin sai kyllä poistaa ihan märkänä, sen alla kun täytyy olla ihan liikkumatta. mutta ihmeen hyvä siitäkin kuitenkin tuli!

Tuollaiset on helppo tehdä ja kun lapset kasvavat, siitä kolmiulotteisesta kasvokuvasta tulee tosi arvokas. Eli suosittelen lämpimästi kasvojen kipsiin ikuistamista!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis ja tunnelmallinen koti :) Minua kiinnostaisi kuinka valmistat tuon pekonilla kuorrutetun lihamurekkeen, näyttää herkulliselta!

Sippu kirjoitti...

Kiitti nopeasta vastauksesta! Taidan minäkin tarttua nyt hommaan heti. Näi jää alle kouluikäisistä lapsista muistot. Teitkö naamarit kapeasta kipsiharsorullasta? Oliko kasvot rasvattu vai elmukelmutettu? Hengitettiinkö pillin läpi vai nenän kautta? Kaikki vinkit tekemiseen otan ilolla vastaan!

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...


Hei anonyymi!

Kiitos kommentista!

Tuo mureke on sarjaa "helpot ja hyvät sekä onnistuu aina"!

Käytän yleensä mureketaikinan pohjana kaupan valmista sipulikeittoa, mikäli sellaisia sattuu kotoa löytymään. Teen annoksen aina vähintään nelinkertaisena, mutta tässä ohje yhteen annokseen:

1 pussi valmista sipulikeittoainesta
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
hiukan korppujauhoja (tai leivänkänttyjä)
runsaasti mustapippuria, ripaus valkopippuria, yrttejä (+ muita mieluisia mausteita, myös suola kannattaa tarkistaa, vaikka käyttäisikin valmista sipulikeittoa)

Sekoitetaan ja annetaan turvota ainakin tunnin ajan.

Sen jälkeen sekoitetaan joukkoon vielä noin 600 grammaa sikanauta-jauhelihaa

Leivotaan kauniiksi murekepötkylöiksi. Pinnan voi halutessaan päällystää ohuilla pekoniviipaleilla (tai koristella vaikkapa oliiveilla - meillä vaan miesväki on erityisen mieltynyt pekoniversioon...)

Lopuksi ripotellaan pinnalle kunnolla ainakin mustapippuria suoraan myllystä. Myös viher- ja rosepippurit sopivat.

Paistetaan voilla voidellulla uunipellillä 175-200 asteessa 45min-tunti, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut ja pekoni rapeaa.

Paistoliemestä saa hyvän kastikkeen.

Tapaan itse tehdä kerralla jättiannoksia, jolloin osan mureketaikinastakin voi laittaa pakastimeen. Murekkeen tai hyvät pihvit saa siten ihan käden käänteessä pöytään.


Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Hei taas Sippu!

Tein naamarit sellaisesta ehkä 10 cm leveästä kipsiharsorullasta, joita saa ostaa muutamalla eurolla apteekeista (varmaan myös askarteluliikkeistä).

Kasvot olivat ilman mitään rasvaa tai muuta, paitsi silmät kulmakarvoineen, joita peitti pieni elmukelmupala, rasvalla kiinnitetty. Samoin hiusrajassa oli kelmua. Kipsihän ei tartu muuhun kuin karvoihin. Kelmua ei kannata varalta enemmälti käyttää, koska se peittää helposti pienet, herkät kasvonpiirteet, esim. suun ympäriltä.

Koska lapset olivat niin pieniä, annoin heille pillin suuhun ettei iske paniikki. Sitähän ei välttämättä tarvitse, jos jättää sierainaukot auki, mikä muutenkin näyttää minusta naamarissa paremmalta. Niiden kautta myös hengittäminen sujuu ongelmitta, jos kyseessä on keskittymiskykyinen ja rauhallinen kipsattava 😊

Kipsi kuivuu ihan muutamassa minuutissa siihen pisteeseen, että sen voi varovasti nostaa pois kasvoilta. Mutta jos ei ole kiirettä, niin noin kymmenen minuutin kuivumisaika on oikein hyvä (edellyttäen tietysti, ettei ole latonut monia kerroksia.. 1-2 kerrosta on hyvä ja ulkoreunoilla vaikka vähän kolmattakin, niin pysyy tukevasti myöhemmin kasassa).

Tällä systeemillä voi hyvin ikuistaa myös vaikkapa pienet kätöset, niistä voisi harjoitusmielessä aloittaa.

Jos jotain projektia, niin tätä suosittelen!

Sippu kirjoitti...

Kiitos vinkeistä! Tämä menee kokeiluun taatusti.

Anne kirjoitti...

hei - sinulle olisi haaste blogissani :)

souliina kirjoitti...

Oi mitkä herkut, isäntä on varmasti ollut hyvin tyytyväinen noihin kattauksiin :)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Oh, Anne! Kiitos haasteesta - täytyypä yrittää ehtiä perehtyä siihen tarkemmin... :-)

Souliina, isäntä arvostaa kulinaristiset ilot hyvin korkealle ja siksi häntä onkin niin kiva hemmotella ruualla - kehuja kun yleensä oikein sataa kokille! Ja kun hän sai vielä itse valita ruokalajit, niin kyllä, isäntä oli tyytyväinen.

Nita kirjoitti...

Hei!
Olen aivan haltioissani tuosta miehen salmiakkiliivistä. Onko sinulla siihen ohje ja miten voisin sen saada.