lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivänä

Syyskauden hämärinä iltoina meillä on aina jossain kynttilässä tuli. Kuolleiden muistopäivänä sytytetään kaikki kynttilät.  

Pois nukkuneita rakkaita ei tarvitse erikseen istuutua muistelemaan, he ovat muutenkin koko ajan keskellä sydäntä. Mutta muistopäivänä tunteet ovat pinnalla. On suuri ja kipeä kaipuu, mutta myös kiitollisuus siitä, että he ovat olleet. Elämän rajallisuus tulee riipaisevan lähelle, mutta myös syvä onni tämän hetken täyteydestä ja täydellisyydestä, kaikkine rosoineenkin. Elämän, jokaisen päivän, ainutkertaisuudesta. 


Teimme pyhäinpäivän ruuaksi lammaspataa, intialaisittain maustettuna. 
Padan hautuessa leivoin naanleipää. 


Tulisesti maustetun lammaspadan kanssa oli naanleivän lisäksi myös riisiä 
ja pojan valmistamaa jugurttipohjaista intialaista  raitakastiketta.


Lammaspata lisukkeineen oli todella herkullista. 
Voimakasmakuisen intialaisen aterian jälkeen kaipasi vielä pientä makeata jälkiruokaa. 
Se asia hoitui hyvin tyttären tekemällä suussasulavalla 
dominokeksi-suklaa-juustokakulla.


Äidiltä peritty joulukaktus puhkesi uskomattomaan kukkaloistoon juuri pyhäinpäiväviikonloppuna 
- kuin terveisinä äidiltä. 


Uusi villapeitto on edennyt joutuisasti. Lankaa oli käytettävissä täsmälleen saman verran kuin edellisessäkin peitossa, mutta ilmeisesti nyppyrivien takia se kuitenkin loppui kesken, ja jouduin tilaamaan kehräämöltä lisää. Nyt sitä täytyy odotella.


Odotellessa aloitin uuden neuleen, miehelle


Pihallakin on tapahtunut: portaisiin on saatu sähköt, joka on herättänyt eloon niihin upotetut valaisimet ja pistorasiat. Vaikka jouluvalojen aika onkin vasta pyhäinpäivän jälkeen, laitoin kuitenkin jo  yhden kynttiläsarjan portaanpielen pieneen katajaan. Vielä kaivattaisiin kuuraa tai lunta.

On suunnitteilla, että juuri rantaan vievän polun ympärille asennetaan lisää pihavaloja, myös puita ja pensaita valaisemaan.  Olisi ihanaa saada polun varrelle myös runsaasti jouluvaloja, niin että saunapolku muuttuisi aina loppusyksystä tunnelmalliseksi joulupoluksi.


 Toistaiseksi näkymä portailta rantaan on vielä karu, mutta paranee pikku hiljaa...


Puutarhan valot näkyvät hyvin myös sisätiloihin, eli ne luovat tunnelmaa sisällekin.

Näkymä sisältä rannan suuntaan


Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ai miten kaunista tektiä ja tunnelmallisia kuvia, blogiasi on todella nautinnollista lukea- tulee lämpöinen olo! Kudontataitosi ovat kunnioitusta herättävät, tahtoisin todella oppia tekemään tuollaisia kohoneuleita....

Talvisin terveisin M, 17 vuotta :)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos M mieltä lämmittävästä kommentistasi! Ja opit kyllä nopeasti tekemään vaikka kuinka hienoja kohoneuleita - niissä ei ole mitään vaikeaa 😊

Mukavaa viikkoa sinne!

Anonyymi kirjoitti...

Ihania neuleita ja koko blogi on niin lämminhenkinen ja suorastaan voimaannuttava tuttavuus. Haluaisin tietää, mistä langasta olet neulonut villapeiton ja onko siihen jossain ohje vai oletko itse suunnitellut koko komeuden?

Lämmintä syksyn jatkoa! :)