.

.
.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Reissussa

Mies ei ole suurieleisyyteen taipuvainen, ei myöskään juhlapäivien muistamisessa. Mutta hän kuitenkin muistaa aina. Ystävänpäivän aamupalalla lautaselleni ilmestyi suklaasydän. 


Täällä on ollut koululaisten hiihtolomaviikko. Me keräsimme koko porukan autoon ja suuntasimme pohjoiseen. Siellähän on tunnetusti korkeita mäkiä ja luntakin vielä tähän aikaan vuodesta.

Pyhätunturin hississä ja rinteillä


Haaveissa oli ehtiä hiihlomaviikolla myös mökille, mutta eipä kuitenkaan ehditty.

Kevät on edennyt täällä vauhdilla. Jo useita viikkoja plussan puolella ollut lämpötila on sulattanut tehokkaasti lumia. Koleina, sateentihkuisina päivinä on tunnelmallista olla sisällä, kynttilöitä ja takkaa poltellen.

Mutta tiedän jo, että tämä staattinen olotila sisäisine rauhoineen ei kestä enää kauaa. Lintujen lisääntyvän liverryksen ja ränneistä lorisevan veden myötä mieleen alkaa ihan kohta hiipiä tuttu levottomuus. Se on ensioire tilasta, joka tulee muutamassa viikossa roihahtamaan täysimittaiseksi puutarhakuumeeksi.

Niin käy aina, joka ikinen kevät - vaikkei sitä vielä tähän aikaan vällyn välissä sohvannurkassa kököttäessään oikein uskoisi.


Ensimerkit luonnon heräilystä näkyvät jo pihalla. Tämän kevään ensimmäisinä puutarhatöinä on tarkoitus alkaa perustaa potageria etupihan rinteeseen. Sille varattu paikka näkyy kuvassa puolikaaren muotoisena, kivipenkereellä rajattuna alueena rantasaunan edessä.

Toivottavasti hanke toteutuu tällä aikataululla, sillä mies suunnittelee aloittavansa tänä keväänä myös savusaunaprojektin mökillä... 


Mukavaa viikkoa!

2 kommenttia:

Kaisa / Villa Murunen kirjoitti...

Suloinen tuo ystävänpäivän muistaminen. On teillä kyllä kaunista ja valoisaa, kun selailin kivaa blogiasi.

Heli kirjoitti...

Kiitos Kaisa ja mukavaa viikkoa sinnekin!