sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kevätviikkoja pikakelauksella

Blogi on viime aikoina jäänyt lähes kokonaan unholaan. Uusi, kauan odotettu ompeluhuone on innoittanut intensiivisiin käsityöprojekteihin ja ne ovat vieneet kaiken ajan. Juurikaan muuta kuin ompelustöitä  ei kotona ole viime aikoina syntynyt.

Ja poiskin ollaan välillä oltu. Meillä on viime vuosina ollut tapana tehdä yksi matka vuodessa koko perhe yhdessä. Ne ovat olleet huippureissuja, mutta tänä keväänä aloimme pohtia, voisiko matkalla vieläkin paremmin huomioida itse kunkin henkilökohtaisia intressejä. Totesimme, että koska meitä on näin monta, se edellyttää porukan jakautumista. 

Mies ja kaksi poikaa unelmoivat laskettelusta hyvissä rinteissä, joten he suuntasivat vajaaksi viikoksi Italian alpeille. Kolmatta poikaa taas erityisesti kiinnostavat muutamat nähtävyydet Berliinissä, joka on miehenkin yksi lempikaupunki. Niinpä isä ja poika lähtevät myöhemmin keväällä kahdestaan sinne. 
  

Ja me perheemme harvalukuinen naisväki, jotka olemme aina joutuneet hillitsemään yhteisillä perhematkoilla shoppailu-, kahviloissa istuskelu- ja päämäärätöntä kaupunkivaelteluintoamme, pääsimme kerrankin suunnittelemaan matkan ihan omilla ehdoillamme. Suunta oli nopeasti selvä: New York - tietysti. Ja suunnitelma se, ettei mitään suunnitelmaa.

Ja hyvin saatiin reilu viikko kulumaan. Pidempäänkin olisimme viihtyneet. Mutta kun on hotelli keskeisellä sijainnilla, hyvät lenkkarit jalassa ja metrolippu taskussa, ehtii jo viikossa varsin paljon.   

 

Pilvien yläpuoliset pastellivärit johdattivat meidät sopivasti kotimaan pääsiäistunnelmiin. Tulimme lähes suoraan pääsiäisaterialle, jonka suunnittelu ja valmistaminen oli jäänyt kokonaan miesväen tehtäväksi.


Maskuliininen menu rakentui grillin varaan. Grillattuja, valkosipulimaustettuja perunoita ja vihanneksia, tuorejuustolla täytettyjä ja pekonilla päällystettyjä herkkusieniä, sekä meheviä karitsan grillikareita kermaisen pippurikastikkeen kera.


Jälkiruokana pashaa ja mämmiä kermamaidon kanssa


Perheen pääkokkina sitä arvostaa jokaista sellaista tilannetta, kun saa istua valmiiseen pöytään. Eikä ollut ateriassakaan valittamista!


Olen viime viikkoina ennakoinut tulevaa, ja tehnyt sisällä vähän perusteellisempaa kevätsiivousta/-inventaariota, sillä kokemuksesta tiedän, että puutarhakuumeen roihahdettua mikään mahti ei saa enää uppoutumaan sisähommiin. Ja se roihahtaa heti, kun ilmat kunnolla lämpenevät. 


Miehet, erityisesti 18-vuotias poikani, toivat laskettelureissulta tuliaisiksi runsaasti kukkasipuleita. Mikäpä ihanampaa, kuin päästä istuttelemaan gladioluksia ja daalioita esikasvatusruukkuihin.


Valkovuokot pihalla


Ja kevätkaihonkukat


Myös takapihaprojektia potagereineen on viime päivinä aloiteltu.

Näkymä kuistin ikkunasta


Nuo englantilaisen muotopuutarhan innoittamat ikivihreät pallerot ovat vuosikausia siinnelleet silmissäni. Nyt niitä viimein alkaa ilmestyä näköpiiriin. Haluaisin tähän päänäkymään myös muotoon leikattua, matalaa puksipuuaidannetta, mutta meidän ilmastoomme soveltuvat lajit ovat vielä hakusessa.


Tulevan potagerin ensimmäisten polkujen pohjatyöt on aloitettu. Polut on tarkoitus päällystää punasavitiilillä tai sen värisillä kivillä. Reunassa, pallotuijien välissä oleviin multapenkereisiin tulee mansikkapenkit.


Saunan seinustan särkynyt sydän ja tuoksuköynnöskuusama ponnistavat 
elinvoimaisina uuteen kasvukauteen


Nurmikkokin vihertyy päivä päivältä


Myös viime kesänä istutetun Pepi-päärynän pulskat silmut näyttäisivät lupaavan hyvää


Sipulikukat ovat kevään kuningattaria, narsissit avaavat ihan kohta nuppunsa 
ja pian sen jälkeen tulppaanit ja helmililjat


Pakasteeseen on kevään mittaan päätynyt muutama lähikaupan hyvä muikkutarjous. Nyt kun mies oli lähdössä kaverinsa kanssa käymään mökillä ja tarvittiin hyvää retkievästä, päätin kääräistä kaksi kalakukkoa edelliseksi yöksi uuniin hautumaan. Korvasin tällä kertaa siansilavan lohifileellä, kun sitä sattui jäämään sopivasti päivälliseltä yli.

Ja se toimi kukon mehevöittäjänä aivan erinomaisesti. Taisi samantien vakiinnuttaa asemansa, kun ajattelee, kuinka paljon tuo muutos parantaa kukon ravintoarvoja.


Ja maku oli taas aivan täydellinen! Tämän maailman helpoimman ja maailman parhaan kalakukon ohje löytyy täältä.

Onnellista vappuviikkoa!


9 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Kivoja kuvia - minua on alkanut viehättämään nuo havut ruukuissa? riittääkö esim. tuijalle iso ruukku ..? Osaatko sanoa? Kiitos jo etukäteen :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia taas. Sulla käheet aurinkolasit ja hyvä sävy hiuksissa! Värjäätkö itse vai kampaajasi? Puutarhasi kevättä odotellessa.

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Anne, uskoisin, että iso ruukku riittää tuijalle. Mutta siinä sitä ei kai voi säilyttää talven yli ulkona? Ruukut ovat tosi kivan näköisiä, mutta työläitä isojen, monivuotisten kasvien kanssa jos ne täytyy talvehdittaa sisällä.

Meillä on tarkoitus istuttaa kaikki havut suoraan maahan ja laittaa ruukkuihin lähinnä yksivuotisia kukkijoita.

Ja anonyymi :-D Hiukset taisivat saada nyt ansiotonta arvonnousua, sillä tarkoittamassasi kuvassa oli niin suuri tummuusero etualan hahmon ja sitä paljon valoisamman taustan kanssa, että jouduin hiukan käsittelemään kuvaa saadakseni taustan näkyvmään, mm. säätämään koko kuvan värikylläisyyttä voimakkaammaksi. Siinäpä ovat samalla näköjään hiuksetkin saaneet uuden, tavallista punertavamman sävyn.

Eräs toinen luuli että olin siinä kuvassa harrastanut kroisia kuvankäsittelyä ja yhdistänyt hahmon ja taustan kahdesta eri kuvasta, mutta enpä ollutkaan :-)

Anne kirjoitti...

Kiitos vastauksesta :) mietin itsekin ,että talvi tuo sen ongelman juurikin tuosta syystä. Minusta olisi vain niin kiva kun kaikki olisivat monivuotisia ja voisi vain odotella, että mitä tulee ja mistä :)) Taidan kuitenkin pitäytyä vanhassa tavassa eli yksivuotiset ruukkuun :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana blogi sinulla! Löysin sen sattumalta selailemalla. Olenkin odottanut jo uutta päivitystä. Nykyään blogisi löytyy suosikeistani. Toivottavasti saadaan kevään ja kesän mittaan taas paljon piha-aiheisia postauksia sekä kuvia ihanista herkuista!

Merja kirjoitti...

Samaa toivon kuin edellinen kommentoija:)! Teillä on niin ihana iso piha järven rannalla! Suunnitteletko itse pihan ja sen kasvit? Kiitos tuosta kalakukko-ohjeesta:), sitä täytyy kokeilla!

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos kommenteista, anonyymi ja Merja!

Pahansorttinen postailulaiskuus/kiire on vaivannut viime aikoina. Viikot tuntuvat menevän niin huimaa vauhtia, ettei kuvaamis- ja kirjoittelusaumaa vain oikein löydy. Täytyy yrittää ryhdistäytyä varsinkin, jos jotain erityisempää tapahtuu.

Olen suunnitellut pihaa ihan itse, silmissä kuvat englantilaisvaikutteisista 30-luvun puutarhoista. Ja jututtanut myös asiantuntijoita aina kun mahdollista.

Puolen hehtaarin piha on kyllä tavallaan ihana, mutta puutarhan perustamisen ja ylläpitämisen kannalta myös melkoisen haastava. Kun mittasuhteet ovat suuret, ei esimerkiksi 50 kpl taimia näy vielä juuri missään. Niinpä homma etenee vähän hitaasti kun puutarhan kolkkia laitellaan kuntoon yksi kerrallaan.

Mutta ehkäpä tämä on niitä asioita, jotka eivät muutenkaan tule koskaan valmiiksi :-)

Kati kirjoitti...

Heipä hei,

Ihmettelinkin, että missä on pääsiäisruoka postaus! Olin niin odottanut sitä, koska teillä on aina herkulliset ruuat ja kattaukset:) Kalakukko lähtee jossain vaiheessa kokeiluun. En ole pitkään aikaan tehnyt tuota herkkua.

Olisi ihana pitää havut ruukuissa, mutta kuten jo aiemmin sinäkin mainitsit, niin eivät talvea selviä. Ehkä jos jollain styrxoilla ympäröisi sen ruukun. Mutta sittenhän se ei enää olisi kaunis:(

Kiitos jälleen kauniista kuvista ja hyvästä seurasta:)

Nauttikaahan simasta ja munkeista!

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on ulko-oven edessä tuijat isoissa ruukuissa läpi vuoden. Hyvin ovat säilyneet monta vuotta, kasvaneet puolitoista metriä korkeiksi. En suojaa niitä kevätauringolta esteettisistä syistä, vaan aloitan katselun aikaisin keväällä.