.

.
.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isä

Isän kakussa oli tänä vuonna ruusuja


Kun isä sai juhlapäivänään toivoa menun, lopputulos oli ennalta arvattava: lihamureke. Melkein nolottaa kuvata lihamureke-ateria blogiin, sillä moneskohan kerta mahtaa olla kyseessä tuota lajia! Asia on kuitenkin niin, että sekä mies että meidän kaikki pojat ovat erityisen mieltyneitä vahvasti maustettuun, pekonilla kuorrutettuun lihamurekkeeseen. Niinpä he toivovat sitä lähes aina kun toivomaan pääsevät ja luonnollisesti juhlakalun toivomus myös kuullaan. 

Lihamurekkeen seurana on tietysti vanha kunnon perunamuusi. Lisukkeena tällä kertaa myös appelsiini-tuorejuustolla täytetyt, pitkään suolapedillä haudutetut kokonaiset punajuuret.


Kantarellikastike syksyn sadosta sekä mausteliemessä marinoituja raakoja tomaatteja


Ikkunasta näkyy, että täällä on täysi talvi korkeine lumikinoksineen, ollut jo jonkin aikaa


Kakun päällä ollut syötävä kultaglitteri pääsi paremmin oikeuksiinsa illan hämärtyessä


Tämän ihanan tytön syntymästä alkoivat meillä isänpäiväperinteet, eli kuvassa isäntekijä 
päiväunilla pikku Bellan kanssa


Joulu on jo yllättävänkin lähellä. Ihan pian voi kotia alkaa viritellä joulun odotukseen!

Mukavaa viikkoa!



8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi että ihanan näköistä jälleen. Sekä murekkeen että kakun reseptit kiinnostaisivat.

Kati kirjoitti...

Voi mikä suloinen parivaljakko peitonalla söpöilee. Kyllähän teidän pöydät ovat taas notkuneet herkuista, vesi kielellä katselin:)
Laitahan jotain uusia käsityöjuttuja myös blogiin, kyllä sulla varmaan jotain on ollut teon alla:)

Nautitaan näistä lumisista maisemista vielä kun voidaan, mukavaa viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Tiina
Mureke kuulosti juuri siltä mikä uppoaisi meidänkin nuorisoon.
Saisinko reseptiä?
Kiitos Tiina

Heli kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Kakku oli ihan tavallinen marjatäytteinen kermakakku - miehen lempikakku. Sokerikakkupohjat, välissä hilloksi keitettyä mustikkaa, kokonaisia mansikoita ja vaniljakreemillä tömäköitettyä kermavaahtoa.

Kuten jo lienee tullut selväksi, mureke on meillä miesväen toivomusruoka, eli se tulee tehtyä aina silloin tällöin. Reseptit vaihtelevat suurestikin sen mukaan, mitä sattuu kaapissa olemaan. Se on myös vaivaton tehdä. Varsinkin, jos käyttää maustepohjana ranskalaista sipulikeittoa, jolloin säästyy myös sipulin pilkkomiselta.

Tässä ohje isänpäiväversiosta:


1 prk kermaviiliä
3 kananmunaa
2 pss ranskalaista sipulikeittoa
suolaa
runsaasti mustapippuria myllystä
ruohosipulisilppua pakasteesta
runsaasti kuivattua nokkosta

Käytän milloin mitäkin yrttejä ja mausteita. Tämä alkuosa kannattaa maustaa vahvasti, jauheliha laimentaa maun. Joukkoon voi lisätä myös vaikkapa punajuuri- tai porkkanaraastetta. Sekoitetaan ja annetaan turvota noin puoli tuntia.

Lisätään 2 - 2,5 kg vähärasvaista nautasika-jauhelihaa ja sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi

Muotoillaan uunipellille kahdeksi kauniiksi murekepötkyläksi (sopii hyvin myös pihvi- tai lihapullataikinaksi). Murekkeen keskelle voi tässä vaiheessa tehdä syvän uran ja leipoa sisään vaikka oliiveja, tai aurinkokuivattuja tomaatteja ja pestokastiketta, luumuja, herkkusieniä tai jotain muuta sopivaa. Antavat vaihtelua makuun ja näyttävät kivalta murekeviipaleissa.

Silloin kun mureke on juhlaruokana, asettelen pinnalle usein ohuen kerroksen pekoniviipaleita. Eivät ole mitenkään välttämättömiä, mutta paistuvat kivan rapeiksi uunissa, antavat näyttävyyttä ulkonäköön ja maustavat. Pinnan voi myös pelkästään kuvioida kauniisti tai painella siihen vaikka rivin oliiveja. Murekkeen pinnalle, pekoneilla tai ilman, olen yleensä vielä ripotellut runsaanpuoleisesti esim. musta- ja viherpippuria.

Paistetaan 200:ssa asteessa kunnes pinta tirisee kauniin ruskeana, eli noin tunti.

Löyhä ohje, kuten huomaatte. Mutta juuri siksi hyvä. Muuntuu moneksi, arki- ja juhlaruuaksi, tilanteen mukaan.

Kati, käsitöissä paha pattitilanne. Jo ammoin aloitetusta villapaidasta valmiina hihat sekä etu- ja takakappale rintaan saakka. Suunnitteilla miehustan raglankavennus, mutta ei ohjetta. Eli pitäisi itse laskea kavennus... Jotenkin tyssännyt pitkäksi aikaa tuohon.

Pakkasia, ryhtiliikettä ja villapaitaa odotellessa!




Kati kirjoitti...

Kiitos murekeohjeesta! Tuo pattitilanne on niin tuttu. Itsellä on ollut työnalla ihanasta Isagerin Highland woolista raitaneule. No takakappale kaula-aukkoon asti valmis ja etukappaleessa juurikin nuo raglat työnalla. Olen jo kertaalleen purkanut ne ja edessä toinen purkukierros, arggh... Väliin olen tehnyt jotain nopeita pikkujuttuja:) Niistä vähän kuvia instassa.

Mukavaa viikkoa Heli & co

Anonyymi kirjoitti...

Kiva löytää täältä uusi postaus! Aina innolla odottelen, josko ois jotain uutta. Ruokakattauskuvat kiinnostavat ja inspiroivat, koska tykkään itsekin laittaa ruuan nätisti tarjolle. Kiitos murekereseptistä. Pekoniversiona menee varmasti kokeiluun. Joulukuvia kodistanne jään odottelemaan. Teillä on kauniin tunnelmallista ja talo elää hienosti mukana vuodenaikojen vaihtelussa. Hyvää adventin aikaa!

Heli kirjoitti...

Kiitos Anonyymi! Nyt on joitain joulukuvia :-)

Onnellista adventin aikaa Sinullekin!

Heli kirjoitti...

Kati, en löydä käsityökuviasi! Pitäisikö tuo insta olla itsellekin jotenkin asennettu jotta ne näkisi? Blogisi linkistä pääsen kyllä joihinkin instakuviisi, mutta niitä on vain muutama, eikä mitään käsityöaiheisia?? ..... Myönnän suosiolla, etten ole mikään tietotekninen monilahjakkuus....