lauantai 24. marraskuuta 2018

Marraskuisia mökkipäiviä


Irrottauduttiin miehen kanssa hetkeksi arjesta ja karattiin muutamaksi päiväksi mökille. Tämä on tullut jo muutamaan kertaan sanottua, mutta saaristossa on uskomattoman kaunista, kaikkina vuodenaikoina. Myös marraskuussa. Ja niin hiljaista.

Nykyisin mökille on helppoa mennä talviaikaankin, kun pääsee suoraan lämpöisiin tiloihin. Kännykkäkäyttöinen lämmityksen etäohjain toimii hyvin. Se on mahtava lisämukavuustekijä, ihan ratkaiseva juttu talvimökkeilyssä. Se lämmittää myös käyttöveden valmiiksi.



Uusi kiviarkkulaituri oli kestänyt tähän astiset syysmyräkät ehyenä ja paikallaan. Vain lehtikuusen väri oli muuttunut kauniin harmaaksi. Mutta ankarat jääkoettelemukset ovat vielä edessä päin.




Päästiin pitkästä aikaa nauttimaan miehen kanssa yhdessä savusaunan pehmeistä ja ihanan tuoksuisista löylyistä. Mieshän käy talviaikaan mökillä paljon enemmän kuin minä, joten hän myös pääsee savusaunaan minua useammin. 

Tuoksu on aina tärkeä osa savusaunakokemusta, mutta nyt se entisestään korostui, kun vieno savun aromi sekoittui kuulaaseen pikkupakkasilmaan. Iltayö sattui olemaan tuuleton, meri oli peilityyni ja kirkkaasta täysikuusta johtuen oli myös todella valoisaa. Löylyjen välissä tarkeni hyvin istuskella laiturilla, uimakopin seinään nojaten ja tähtiä katsellen. Saunomistunnelma oli taas kerran aivan satumainen.

Mökillä elämä aina tarkoituksella hieman hidastuu. Pyrimme pitämään mökkielämän yksinkertaisena ja tarpeeksi helppona, jotta mökki olisi oikeasti rentoutumispaikka. Ei siis mitään liian työläitä juttuja mökille. Tämä koskee myös ruokaa.

Toisaalta kivaan mökkielämään kuuluvat myös nautinnolliset ateriahetket. Siksi esimerkiksi helpot valmisruuat eivät ole hyvä vaihtoehto. Onneksi on olemassa paljon herkullisia reseptejä, jotka ovat myös aika nopeita valmistaa.  Yksi sellainen on Täydellinen katkarapukeitto! Se on kuin luotu mökille, helppotekoinen ja nopea - ja todella herkullinen! Ylipäätään niin mainio talvisoppa, että resepti täytyy jakaa. 

Täydellinen katkarapukeitto

3-4 sipulia
Voita tai öljyä
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 tölkki herkkusieniä nesteineen
1 tölkki murskattua tomaattia (Mutti)
Suolaa
3-4 dl vettä
2 dl kuohukermaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl jauhettua currya
2 tl jauhettua paprikaa
 Mustapippurirouhetta myllystä
Muutama kokonainen maustepippuri
500 g suuria pakastekatkarapuja
Vihreitä oliiveja maun mukaan
Puolikkaan pienen sitruunan mehu

1. Pilko sipulit pieneksi silpuksi ja kuullota rasvassa läpikuultaviksi. Kaada kattilaan.
2. Pilko paprikat kuutioiksi ja lisää kattilaan. Lisää myös herkkusienet nesteineen, murskattu tomaatti ja  vesi. Mausta suolalla ja anna kiehahtaa.
3. Sekoita venhäjauhot kermaan ja vatkaa seos tasaiseksi. Lisää se keittoon koko ajan sekoittaen. Mausta currylla, paprikalla sekä musta- ja maustepippurilla. Anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. On tärkeätä, etteivät paprikat mene liian pehmeiksi!
4. Lisää katkaravut, oliivit ja sitruunanmehu. Lämmitä kuumaksi, mutta älä enää keitä.

Tarjoile rapeakuorisen maalaisleivän ja vahvanmakuisen juuston kanssa.




Valoa marraskuuhun!



6 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Ihanan rauhallista aikaa olette saaneet viettää. Tuo pieni valkoinen punaisessa villapaidassaan kyllä sulatti sydämen taas<3
Kiitos keitto ohjeesta! Täytyypä kokeilla, tosin joudun ehkä kokeilemaan miten onnistuu vaikka lohen kanssa, kun olen itse katkaravuille allerginen.

Mukavia pakkaspäiviä<3

Anonyymi kirjoitti...

Voi tuota mökkiä.on aivan ihana!ja maisema...huoh.En lähtisi tuolta koskaan pois.Tuo pieni otus punaisessa villapaidassaan on liikuttavan hurmaava!Tuhat pusua hänelle:)-sanna-

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Kati ja Sanna!

Tuo katkarapukeitto on yksi lempparini, helppo tehdä ja kaikki jotka sitä maistavat, haluavat yleensä ohjeen. Toimii luultavasti hyvin lohellakin, juju on minusta niissä paprikoissa, mausteissa ja oliiveissa, jotka tekevät keiton mausta vahvan ja vähän erikoisen.

Sanna, en minäkään haluaisi lähteä mökiltä, on aina yhtä haikeaa jättää lämmin mökki tyhjilleen. Mutta pakko sieltä on vaan lähteä ...

Bella sai tuhat pusua ja näytti oikein tyytyväiseltä :)

Mukavaa tiistai-iltaa teille!

Jenni kirjoitti...

Hei,
Ja kiitos ihanasta blogista.
Rakennamme juuri itse saunamökkiä ja olemme saaneet paljon inspiraatiota blogistasi.
Sopiiko kysyä mitä materiaalia teidän mökin sisäseinät on? Siis puuta mutta mikä profiii, paksuus yms. speksi? Meillä on myös toiveissa puuseinät joissa ei ole sitä paneleiden ”rakoa”. Raakapontti on pyörinyt yhtenä vaihtoehtona mutta se ehkä vähän liian raffi.
Kiitos avusta jo etukäteen.
Terveisin, Jenni

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Hei Jenni!

Kiitos kommentista!

Meidän mökin sisäseinät ovat 15mm paksua ja 90 mm leveää kuusipaneelia. Meillä oli tavoitteena mahdollisimman elävä ja konkreettinen "puun tuntu", emme halunneet liian sileitä ja tasavärisiä paneeleita. Siksi valitsimme esim. oksaista puuta. Mitään uraprofiileja emme mekään halunneet. Paneelit teetettiin turkulaisella höyläämöllä.

Paneeleiden käsittely Osmocolorin puuvahalla (sävy Kuusi) ei sitten mennyt ihan putkeen, pinnasta tuli vähän liiankin "elävä" eli suorastaan laikukas. On ollut mielessä, että pitäisi saada aikaiseksi tehdä uusintakäsittely ja siten tasoittaa tuota valkokuullotuksen sävyä.

Raakapontti on muuten hyvä materiaali sekin, ollut itselläkin monessa kohtaa mietinnässä, mutta kyllä tuo meidän paneeli selvästi hillitympi on.

Innostavaa rakennusprojektia teille!

Jenni kirjoitti...

Kiitos vastauksesta ja tiedoista.
Näillä spekseillä löydettiin toivottavasti hyvä paneeli joka saadaan ehkä seinään parin viikon päästä.
Ei uskallettu sittenkään tehdä raakapontista.
Osmon kuusi oli meilläkin suunnitelmissa, hyvää tietää että voi tulla laikukas. Joskus muistan tänne kotiin tuunanneeni
itse sävyn Osmon tuotteista ja hinkanneeni sen rätillä seinään kun virallisilla työkaluilla ei tullut mielestäni tarpeeksi tasaista.
Kiitos vielä avusta ja ihanaa kevättä!