Viininlehtikääryleitä

Nyt on se aika vuodesta, kun voi käydä poimimassa auringonkukkapelloilta näyttäviä kimppuja kotiin. Kun maljakossa on auringonkukkia, tuntuu pilvisenäkin päivänä kuin aurinko paistaisi.

Meidän hedelmätarhassa kasvaa monta viiniköynnöstä. On ollut usein mielessä, että niistä voisi tehdä viininlehtikääryleitä. 

Tätä ollaan toisinaan suunniteltu myös hyvän ystäväni kanssa. Meillähän on enemmänkin kokemusta ruokien valmistamisesta yhdessä ja se on ollut aina tosi kivaa! Niinpä saimme nyt mieluisan kutsun heidän mökilleen viettämään syksyistä viikonlopun iltaa viininlehtikääryleprojektin parissa. 

Noin sadan kääryleen koe-erä onnistui ihan hyvin ja ne maistuivat erinomaisesti tsatsikin ja muiden kasvisherkkujen kanssa. Ilta oli muutenkin kaikin puolin mukava, kuten aina ja sen kruunasivat vielä rantasaunan pehmeät löylyt uinteineen. 

Viininlehtikääryleiden kanssa tehdään kuitenkin kaksi asiaa seuraavalla kerralla toisin. 

Ensinnäkin täytyy ottaa vakavasti se, että käytettävien viininlehtien kannattaa olla nuorehkoja. Ja siitäkin huolimatta niitä kannattaa pehmentää keittämällä varmasti riittävän kauan. Näitä ensimmäisiä kääryleitä vaivasi viininlehtien pieni sitkeys. 

Ja toiseksi, valmiit kääryleet kannattaisi ehkä hauduttaa kypsiksi mieluummin uunissa kuin vesikattilassa. Meillä muutama kääryle hajosi vesikattilaan. Niiden makukin tiivistyisi ehkä paremmin uunissa ja pinnan kevyt ruskistuminenkin tekisi kääryleille vain hyvää.

Mukavaa viikkoa!

Rapujuhlat ja syyskauteen siirtyminen

Pääsimme viettämään mökille elokuun ja samalla kesän viimeistä viikonloppua, joka tunnetaan myös Muinaistulien yö-viikonloppuna. Sen viettämisestä mökillä on muodostunut meille jo perinne. Tuohon viikonloppuumme kuuluvat tätä nykyä myös rapujuhlat. Olemme miehen kanssa omaksuneet kyseisen perinteen vasta ruotsinkieliseltä mökkiseudultamme. Meistä kummankaan lapsuuteen eivät rapujuhlat kuuluneet, vaikka muuten kaikkia juhlaperinteitä molempien kotona antaumuksella vaalittiinkin. 

Ja mehän miehen kanssa rakastamme juhlia, kaikkia mahdollisia, mutta varsinkin sellaisia jotka toistuvat joka vuosi tiettynä ajankohtana. Niinpä rapujuhlatkin otettiin ilolla mukaan omiin perinteisiimme. Vaikkakin omanlaisenamme, meille soveltuvana versiona. Mutta niinhän ne perinteet muutenkin elävät ja muuttuvat aikain saatossa.

Nyt vuotta rytmittävät kivasti pikkujoulut, joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu, juhannus ja muinaistulien yö-viikonloppu, eli rapujuhlat, kaikki omine erityispiirteineen.

Tänä vuonna saimme rapujuhliin vieläpä koko porukan mukaan, mikä oli erityisen ihanaa! 

Ravuissa ei ole paljoa syötävää. Niiden idea lieneekin yhdessäolossa, saman pöydän ääreen kokoontumisessa, elokuisessa illassa, tunnelmallisesti lyhtyjen valossa. Ja siinä sosiaalisen kanssakäymisen tarkoituksessa ne toimivat erinomaisesti. Mutta eivät yksistään riitä ravitsemaan porukkaa.

Joten onneksi on olemassa Västerbottenin juustopiirakka! Sen kun tekee rapuillallisen alkuruuaksi, kenellekään ei taatusti jää nälkä. Juustopiirakan oheen sopii mahtavasti mätikastike ja esimerkiksi jokirapusalaatti.

Ryyditimme tällä kertaa mätikastiketta tuorekurkulla, sitruunalla ja tillillä. Se oli yllättävän hyvää ja raikasta niinkin!

Nyt on sitten kesän päättymiset juhlittu ja aletaan siirtyä kohti syksyä. 

Pidän kovasti syksystä, joten vuodenajan vaihtuminen ei tunnu lainkaan ikävältä. Syyskuu on yksi kauneimmista kuukausista ja sen jälkeen tulevat vielä ihanat hyggekuukaudet, loka- ja marraskuu ♡

Tunnelmallista syyskuun viikkoa!

Paluu arkeen

Ihana loma on takana. Sinne jäi mökki ja huoleton kesäelämä ilman aikatauluja. 

Herkullinen kantarellipasta, tuoreista metsän antimista

Loppukesän illat ovat mökilläkin erityisen tunnelmallisia, kun heinäsirkat sirittävät, kiiltomadot loistavat hämärässä ja maa huokuu kypsää lämpöä.

Kotona taas kukkivat loppukesän kukkijat ja puutarhasta voi kerätä kypsää satoa päivittäin

Kun ottaa huomioon, kuinka vaatimaton rakennelma on potagerin nurkassa sijaitseva pergolamme, se tuottaa kyllä kesäaikaan paljon iloa. Aamiaispaikkana se on yliveto, etenkin nyt, kun viereisestä potagerista voi poimia puuron päälle tuoreet marjat, ja yrtit aamiaisleivälle. 

Miehen valmistama, viikonloppu-aamun kiireetön brunssi 

Myös kaupunkipäivät kahviloineen tuntuvat mukavalta vaihtelulta mökkielämän jälkeen

Pergolassa on kiva viettää aikaa myös lämpöisinä loppukesän iltoina. Tulee kehiteltyä kaikenlaista grillattavaa pergolan pieneen pallogrilliin, jonka varjolla voi sitten istuskella monta tuntia ulkona nauttimassa elokuun samettisesta illasta.

Harrastamme näitä pitkiä pergola-illallisia miehen kanssa erityisesti viikonloppuisin, kun olemme silloin useimmiten kahdestaan. Kun lämpötila on nyt öisinkin ollut yli kaksikymmentä astetta, tuntuu melkein kuin olisi Sisiliassa. 

Tunnelmallista elokuun viikkoa!

Mökkielämää

Juhannuksesta on kohta kuukausi, eli pian aletaan puhua jo loppukesästä. Aika menee niin nopeasti, varsinkin kesällä. 

Olemme tänä kesänä viettäneet tavallista enemmän aikaa kaupungissakin. Mökillä ollaan oltu lähinnä vain hyvillä säillä. Niitäkin on riittänyt.

Mökin suojaisa, lämmin uintilaituri on yksi viihtyisimpiä paikkoja mökkisaaressa.

Saimme ystäviltä tuliaisiksi hyvän kirjan, johon on ollut kiva upota hellepäivinä. Se sopi myös hyvin tämän kesän "teemaani", eli omaan kaikinpuoliseen hyvinvointiin panostamiseen.

Meidän Bella, viralliselta nimeltään Giabella Bianca, täyttää heinäkuun lopussa 13 vuotta. Tänä kesänä olemme oikeastaan ensimmäistä kertaa huomanneet, että Bellassa on alkanut näkyä ikääntymisen merkkejä. Aktiivinen, vilkas ja ketterä villakoira on vähän hidastunut ja se nukkuu enemmän kuin aikaisemmin. 

Bella myös istuskelee aiempaa pidempiä aikoja itsekseen laiturinnokassa ympäristöä tarkkaillen ja aina välillä se näyttää torkahtavan istuessaan. 

Tänä kesänä mökillä on käynyt myös kivoja vieraita, kuten niin monena aiempanakin kesänä. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat yksiä mökkielämän hienoimpia. 

Viimeksi hyvät ystävämme kotipaikkakunnalta saapuivat luoksemme meloen. Vietimme kivan illan yhdessä, saunoen ja jutellen ja he jäivät yöksi vierasmajaamme. Pitkän aamiaisen jälkeen vilkutimme hyvästiksi ja melojat katosivat saariston kauniiseen kesäaamuun.

Olemme tänäkin kesänä olleet mökillä pääasiassa miehen kanssa kahdestaan. Se on ollut taas ihanaa aikaa, on niin kivaa olla kiireettömästi yhdessä. On tullut aikoinaan tehtyä hyvä valinta, sillä toisen naama ja jutut eivät vielä vuosikymmentenkään jälkeen yhtään kyllästytä!

Kun on monta lasta ja takana pitkä lapsiperhehärdelli, rauhallista kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa osaa todella arvostaa. Kun saa jutella rauhassa ja tehdä mitä haluaa, vaikka pulahtaa uimassa tai lähteä veneajelulle hyvään saaristoravintolaan. Tai vaan istuskella hiljaa yhdessä, katsella maisemaa, ilman kiirettä minnekään. Haaveilla ja suunnitella tulevia juttuja. 

Toisaalta tässä iässä jo ymmärtää, että juuri käsillä olevassa hetkessä on kaikki mitä meillä on. Tulevasta ei kukaan tiedä. Tuntuu onnelliselta puuhailla pieniä, arkipäiviäisiä asioita ja nauttia yhdessäolosta, tästä hetkestä.

Sekin on kiva, kun ne lapset - tai nuoret - käyvät välillä tervehtimässä meitä saaressa. Muutaman päivän kerrallaan, kunnes työt tai sosiaalinen elämä kaupungissa taas kutsuvat. 

Lapsia tietysti lellitään kesälomalla mökillä, sehän kuuluu jo perinteisiinkin. He saavat esimerkiksi toivoa, mitä laitetaan ruuaksi. 

Silloin kun meidän nuoret miehet saavat valita ruokalajin, toive on aina sama: pekonilla kuorrutettu pippurinen uunimureke kantarellimuhennoksen kera. Sen lisukkeeksi mieluiten perunamuusia, mutta näin kesäaikaan uudetkin perunat käyvät. 

Uudet perunat tekevät tästä raskaanpuoleisesta ruokalajista vähän kesäisemmän tuntuisen. Jos lisukkeeksi tekaisee vielä iki-ihanat mummon tillikurkut, tai hölskykurkut, miten niitä itse kukin nimittääkin, mureke kantarellimuhennoksineen alkaa käydä jo lähes täydestä kesäruuasta. 

Tämä meillä hyvin suosittu juhlahetkien ateriakokonaisuus on myös erittäin helppo ja nopea valmistaa. Varsinkin jos aterian valmistamiseen osallistuu koko perhe, se on hetkessä valmis. 

Syömme yleensä lähes pelkästään kala- tai kasvisruokia ja varsinkin punainen liha päätyy nykyisin meillä aika harvoin ruokalautaselle. Mutta jos päätyy, niin se on useimmiten vähärasvaista  nautaa. Mureke ja lihapullat ovat poikkeus, sillä ne täytyy tehdä vähän rasvaisemmasta sika-nauta-jauhelihasta. 

Käytän lähes aina murekkeen pohjana helppoa valmista sipulikeittoa, jonka sekoitan kermaviiliin ja kananmunaan. Sipulikeiton lisäksi murekkeen maustamiseen tarvitaan enää reilu annos rouhittua mustapippuria. Pinnalla rapeaksi paahtuva pekoni viimeistelee maun. 

Meidän nuoriso on osoittautunut vähän vartuttuaan innokkaiksi sienestäjiksi ja he osaavatkin etsiä kantarellimuhennokseen tarvittavat sienet metsästä. Niiden lisäksi herkulliseen muhennokseen tarvitaan vain sipulia ja ruokakermaa/kermaa, valkopippuria ja suolaa.

Mukavaa heinäkuun viikkoa!