.

.
.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Omenoiden ja kynttilöiden aikaan

Kun viime torstaina tulin töistä kotiin, mies oli lähtenyt kauas työmatkalle ja kuistin pöydälle oli ilmestynyt
suuri valkoinen hortensia <3 


Mies oli järjestänyt toisenkin iloisen yllätyksen. Olen Virossa käydessämme ihaillut sikäläistä tapaa pinota halot suuriin pyöreisiin rykelmiin. Ne ovat niin veistoksellisen komeita! 


Kun meidän pihalta kaadettiin suuri puu, mies oli tehnyt siitä halkoja ja pinonnut ne tällaiseen komeaan kekoon etupihalle. Keon laelle pitäisi ehdottomasti vielä rakentaa hieno vedenjohtimena toimiva yläsuippo.


Ja minä taas yllätin itseni törmäämällä jälleen Ikeassa paperivalaisimeen, josta en päässyt ohi. Yksinkertaisesti ihana! Minusta on tosi tunnelmallista sytytellä hämärinä syysiltoina kynttilöitä ja valoja paperivalaisimiin. Eikä taida olla paperivalaisimen voittanutta valon tunnelmallisuudessa.


Punapuun taimetkin pääsivät viimein uusiin ruukkuihin. Ne kasvavat silmissä.


Tänään täällä on ollut erikoinen sää. Koko päivän on vuoroin aurinko paistanut lämpimästi, vuoroin satanut rajusti, jopa rakeita. Aamulla omenatarhassa oli aurinkoista.

Punakanelisato on ihan pian parhaimmillaan


Valkeat kuulaat ovat olleet kypsiä jo jonkin aikaa


Lapset naureskelevat, kun kuulemma sanon jokaista vuodenaikaa vuorollaan ihanimmaksi vuodenajaksi ja omaksi lempparikseni. Mutta niin se vaan on, vuodenajat ovat melkoinen inspiraation lähde! Syksykin tuntuu taas oikein virkistävältä. Työt ja arkirutiinit rullaavat jo mukavasti ja ulkona on todella kaunista. Erityisesti pidän syksyn tuoksuisista, viileistä ja usvaisista aamuista.

Ja ne kynttilät syysiltoina...


Tunnelmallista viikonloppua!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska halkokeko! Miten siitä raskii puitakaan hakea :)

Ja nuo omenat! Meidän ainokainen omenapuu on aina vaan kitsas. Antoi tänä vuonna vain viisi omenaa. Puu on kelvannut parina talvena pupuille, niin että pitää varmaan vaihtaa koko mokoma. Viisi vuotta vanha vasta koko puu. Mutta jo siinä iässä, että voisi tehdä hyvän sadon. Niin kuin saman ikäinen päärynäpuu: täynnä hedelmiä.

Täytyy varmaan lähteä omenatarhalle retkelle, että saa talven omenahillot säilöttyä.

<3 Elvi

Anne kirjoitti...

Upeat nuo puupinot ja kiva ylläri mieheltä kun teki samanlaisen..Pidän myös paperivalaisimista, niissä on tunnelmaa. Kaikki kuvat taas niin kauniita. Käyn kyllä sinun postaukset aina läpi ja ihailen kuviasi/kotianne/mökkiä..Aina ei vaan ehdi kommentoimaan. Oikein mukavan pirtsakkaa syksy! Täällä paistaa aurinko, tehtiin jo aamulenkki :)

Heli kirjoitti...

kiitos Elvi <3

Meilläkin vain nuo kymmeniä vuosia vanhat punakanelipuut (3 kpl) tekevät hyvää satoa, nuoremmat ovat kitsaampia/täysin hedelmättömiä. Sen sijaan valkeat kuulaat ahkeroivat tehdä runsaasti hedelmiä jo muutaman vuoden ikäisinä!

Päärynäpuu kiinnostaisi. Ovatko teidän päärynäpuun hedelmät hyviä?

Heli kirjoitti...

Anne, paljon kiitoksia!

Ja aurinkoista syksyä sinnekin!

Ps. Minun aamulenkki on vielä suunnittelun asteella, toivottavasti "personal trainerini" (= ihana työkaverini) ei lue tätä blogia.. :-)

Anne kirjoitti...

ihania ihania kuvia ...

Heli kirjoitti...

Kiitos Anne! Nyt on valitettavasti kamera ollut korjattavana jo yli kuukauden, joten uusia kuvia ei tällä hetkellä voi ottaa. Eipä siis ole voinut tehdä uusia postauksiakaan. Melkein koen vieroitusoireita, niin kauniin syksyisiä näkymiä on saanut puutarhassakin ihailla...