.

.
.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Syksyn aavistus

Kesä on nyt sitten virallisesti ohi - syyskuu alkoi. Vaikka säät ovat olleet edelleen varsin kesäiset, ilmassa on jo selvä syksyn aavistus. Ja syksyn valo. 


Yllä olevassa kuvassa muuten näkyy, ettei kuistimme itäpäädyssä, ulko-oven molemmin puolin ole lainkaan ruutuikkunoita. Se johtuu siitä, että kuisti on rakennettu talon alkuperäisistä, aikaisemmin toisella puolella taloa olleista lasikuistin ikkunoista. Koska siirtäessämme kuistia pohjoispuolelle sisääntulon yhteyteen se samalla vähän kasvoi, ei alkuperäisiä ikkunoita riittänyt koko kuistille. Eikä olisi ollut sopivan kokoisiakaan.

Minulla on siksi jo kauan ollut hakuvahti Navetta.comissa. Kunnes noin viikko sitten viimein tärppäsi; löytyi millilleen noihin korkeisiin ja kapeisiin aukkoihin sopivat kuusiruutuiset ikkunat - ja vielä täsmälleen ne tarvittavat kaksi kappaletta. Noissa vanhojen talojen varaosakaupoissa hinnat ovat mielestäni pääsääntöisesti  liian korkeita, niin nytkin, mutta en jäänyt empimään koska tilaisuus tuskin toistuisi. Pokista maali on kulunut, mutta ne ovat kovaa puuta ja kaikki käsin puhalletut lasit ovat ehyitä. Tuollaiset vanhat lasit ovat erityisen kauniita juuri lasikuistilla, väreilevä lasipinta korostaa kuistin herkkää pitsisyyttä


Löysin Keltaisesta pörssistä myös neliönmuotoisia ruutuikkunoita jotka sopivat rantasaunalle. Se on alkuperäisessä kunnossaan vuodelta 1936. Saunan originaali interiööri on tarkoitus säilyttää, mutta haaveilen kesähuoneesta saunan vintille. Tiedättehän, sellainen väliseinätön viistokattoinen tila, keskellä valkoiseksi slammattu, vanhoista tiilistä muurattu piippu, seinillä Juhannusruusu-tapetit, päädyissä ruutuikkunat, valkoiseksi tai vaaleanharmaaksi maalatut lautalattiat, räsymattoja...

Juhannusruusu-tapetti, suunnitellut Ritva Kronlund


Nyt sitten odotetellaan sateiden loppumista ja kuulaiden aurinkoisten syyspäivien alkamista jotta ikkunoiden kunnostusprojektin voisi käynnistää ulkona. 

Tähän aikaan vuodesta pihalta löytyy kukkia maljakoihin niin paljon kuin jaksaa kantaa. Vähintään kuistin pöydällä niitä täytyy olla. 


Pallohortensiaa, syysleimua, petuniaa ja murattia


Pallohortensia on aivan erityisen komea!


Omenasatokin alkaa kypsyä. Omenoita riittää syötäväksi pitkäksi aikaa ja sosetta saadaan pakastimeen koko talven tarpeisiin. Niitä on kuitenkin taas tänäkin vuonna niin paljon, että myös omenamehun teettäminen mehuasemalla kiinnostaisi. 


Olimme pari vuotta sitten koko perhe kuukauden Kaliforniassa ja sieltä Sequoian kansallispuiston kaupasta tarttui mukaan pussillinen punapuun siemeniä. Kesällä sain lopulta aikaiseksi istuttaa ne multaan. 

Kourallisesta siemeniä punkesi esiin kolme terhakkaa punapuun tainta. Ne nousivat todella nopeasti ja kasvavat kovaa vauhtia. Ilmeisesti ei ole aikaa viivytellä jos aikoo joskus olla kenraali Shermanin puun kokoinen, eli hipoa sataa metriä. 

Ja minnehän kohti pihalle tuon istuttaisi? Tykkäisivätköhän naapurit huonoa jos se sattuisi humahtamaan sinne sataan metriin? 


6 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Oletpa löytänyt hienot ikkunat! Vanha lasi on todella kaunista, elävää.
Ihania nuo kukat! En ole saanut aikaiseksi istuttaa tuota hortensiaa pihaan, vaikka monesti olen aikonut.
Olisipa kiva nähdä nuo puut tosiaan valtavina:). Menestyyköhän se meidän talvessa?

Heli kirjoitti...

Kiitos Maria, olen niin samaa mieltä vanhasta lasista!

Pallohortensia on kestänyt hyvin kaikki talvet ja muut koettelemukset meidän pihalla jo kymmenen vuoden ajan. Kukkiessaan loppukesällä se on pihan ehdoton kuningatar. Kannattaa viipymättä istuttaa se omalle pihalle, näkyvälle paikalle (mutta ei auringon paahteeseen..) :-)

Anne kirjoitti...

Voi että miten ihania kuvia taas, samoin tuolla mökkiblogin puolella!! Syvennyn tekstiin paremmalla ajalla.

Heli kirjoitti...

Kiitos, Anne <3

Ja tervetuloa takaisin paremmalla ajalla!

Kati kirjoitti...

Voi miten kauniit ikkunat. Todella hyvää tuuria löytää just sopivan kokoiset!

Olen samaa mieltä, että monissa vanhoja rakennust yms. tarvikkeita ja tavaroita myyvissä liikkeissä hinnat ovat pilviä hipovia. Ymmärrän toki vanhan tavaran arvon, mutta joskus ihan "rojusta" pyydetään kamalia hintoja.

Täällä omenahillotehdas käynnissä. Ei tosin omien omenapuiden sato vielä riitä, mutta onneksi naapurit ja ystävät avustavat;)

Aurinkoista lauantaita<3

Heli kirjoitti...

Juu, oli kyllä pakko ostaa nuo ikkunat kun mitat täsmäsivät millilleen! Mutta aihiothan ne ovat, monta hikistä tuntia töitä on tiedossa ennen kuin ne ovat paikoillaan. Siksi saisivat minusta olla edullisempia.

Meidän punakanelit eivät ole vielä ihan kypsiä. En vielä tiedä, millaiseen jatkojalostukseen ne päätyvät. Tai no, omppupaistos täytyy ainakin kerran syksyssä tehdä....

Ihanaa syyslauantaita sinnekin, Kati <3

Ps. Maria, huomasin vasta toisella lukemalla, että tarkoititkin talvenkestävyydellä punapuuta, etkä pallohortensiaa (heh!) Punapuusta en tosiaan tiedä, annan sen nauttia sisätilan mukavuuksista ruukussa vielä tämän talven ja vasta ensi keväänä siirrän sen ehkä ulos.

Mutta eiköhän se voisi hyvinkin kestää, syntysijoillaan oli lunta vielä kesäkuussakin :-)