.

.
.

lauantai 8. helmikuuta 2014

On se vaikeeta!

Nimittäin sokerimassaruusun tekeminen.

Suvun piirissä oli viikko sitten juhla, jota varten tein pitkästä aikaa sacherkakun. Koristelin kakun reunat valkosuklaarouheella, ja koska olen usein ihaillut leivontablogeissa tosi luonnollisen näköisiä sokerimassasta tehtyjä ruusuja, päätin kokeilla sellaista tämän kakun koristelussa. 

Olisi pitänyt olla varta vasten ruusun tekemiseen tarkoitetut apuvälineet. Sokerimassalevyn joutuu nimittäin kaulimaan varsin ohueksi, jotta ruususta tulisi herkän ja luonnollisen näköinen. Eikä kankea pompöösi, kuten marsipaaniruusut usein.  Ja sokerimassa paitsi tarttuu ärsyttävästi joka paikkaan, on myös vaativa työstettävä, koska ohueksi kaulittuna se hajoaa todella helposti lämpöisissä hyppysissä. Myöhemmin kyllä selvisi, että on olemassa jokin erityinen suppilo, jossa ruusua on kätevämpi työstää, sekä ihan omat työstövälineet.

Mutta sain kuin sainkin lopulta aikaiseksi yhden riittävän kelpo yksilön jonka asetin kakun koristeeksi.


Ihmeen nätiltä ruusu näyttää kun ajattelee, millaista tuskaa sen tekeminen oli! Lopputulosta edelsi varmaan kaksikymmentä pilalle mennyttä terälehteä ja yksi kokonaan epäonnistunut tekele, kun yritin ensin elintarvikevärien kanssa tehdä sävykästä vanhanajan ruusua. Mutta sen kaunis, kolmiulotteisuutta synnyttävä monivärisyys jäi kyllä kaihertamaan. Vaikka keittiön säilytystilojen täyttäminen kaiken maailman erikoishärpäkkeillä onkin vastoin periaatteitani, taidan kuitenkin hankkia oikeat ruusuntekovälineet ja repäistä jossain kesäjuhlassa koristelemalla kakut lähes aidoilla syötävillä ruusuilla. Tällä systeemillä se onnistuisi - jos vaan osaisi.


Täällä ilmat ovat taas lauhtuneet ja lumet alkaneet vauhdilla sulaa


Etupihan puron iloinen lirinä ja rännien vuolas lorina ei tunnu vielä oikein keväiseltäkään. Tällä viikolla iski vielä flunssa. Olen köhinyt ja niistänyt tasatahtia käynnistymisvaikeuksista kärsivän talven kanssa. 

Karttapallon pyörittely on taas ihmeesti alkanut kiinnostaa...
 

Bellaa ylipitkässä turkissaan ei enää juuri matosta erota

Mukavaa viikonloppua!

3 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Kaunihan tuo ruusu on ja itsetehty on aina itsetehty..:) i

lintu kirjoitti...

Ollaanko me aina eri aikaan torstaikerhossa? Minä pääsin jo kirjoittamaan tekstejä toiseen. Toisessa on vielä kovasti säätöä.

Heli kirjoitti...

Irmastiina, itse tehdyssä saakin kädenjälki näkyä, ei tarvitse olla "koneella tehdyn" näköinen. Mutta sokerimassaruusu oli kyllä poikkeuksellisen haastava!

Lintu, varmaankin ollaan. Itseltäni on jäänyt luvattoman monta kertaa väliin erilaisten päällekkäisyyksien ym. takia. Työ odottaa vielä varhaisessa mutta erittäin mielenkiintoisessa vaiheessa: pääsen pian nostamaan kasvonpiirteitä esiin valöörien avulla. Tekstit ja muu hienosäätö odottaa vielä hamassa tulevaisuudessa. Toivottavasti osutaan vielä samaan sessioon!