.

.
.

torstai 20. helmikuuta 2014

Siskon talossa


Meillä on täällä talviloma. Pääsimme käymään Siskon perheen luona Lapissa.

On aivan erityisen antoisaa päästä viettämään muutama rento lomapäivä Siskon kanssa. Se on ehkäpä maailman hauskin tapa viettää aikaa, vaikkei mitään erityistä olisi ohjelmassa. Tai kyllähän meillä on - teemme aina yhdessä käsitöitä. Ja juttelemme. Ja herkuttelemme... Sisko on varsinainen pitokokki, jonka hoteissa paino nousee noin kilon päivävauhtia.

Lisäksi Siskon talo on elämys. Perhe on tehnyt suurimittaisen projektin vanhan talon parissa (kuten mekin) ja se on vielä monilta osin kesken. Mutta tunnelma on jo nyt ainutlaatuinen. Tekstiilitaiteilija-siskon rehevä kädenjälki näkyy kaikkialla.

Talon pääty odottaa toista, keittiön yhteyteen rakennettavaa kuistia. Yläkerrassa on jo valmiina ovi joka johtaa kuistin päälle tulevalle parvekkeelle.


Siinä missä minä käytän värejä säästeliäästi, Sisko iloittelee niillä estoitta. Yläkerran vanhempien kammarin seinällä on loimuavansiniset Birger Kaipiaisen Orvokki-tapetit. Ikkunoista avautuu huikea näkymä Kemijoelle.

Antin ja Pekan kammarissa on Pöllötapetit

Riikan kammarin hempeä uninurkkaus


Keittiön ikkuna ja puuhella. Tuvan ovesta pilkistävät ahkerassa käytössä olevat kangaspuut.


Siskon mies, talon leppoisa isäntä, on biologi. Se voi olla osasyy siihen, että vaikka talo on melko lähellä kaupungin keskustaa, pihapiirissä asustelee lampaita, kanoja ja koiria. Sisko kehrää villalankaa omien lampaiden villoista ja tuoreet Taatusti Onnellisen Kanan munat haetaan aamiaispöytään piharakennuksen kanalasta.

 Sympaattiset pohjanpystykorvat Viena, Nätti ja Keje


Mukanamme reissussa ollut Aino-serkku teki ristipistotyötä. Bella seurasi neulan liikkeitä.

Minunkin torkkupeittoprojektini lähti uuteen vauhtiin, kun siskoarmas hiukan neuvoi neulemerkkien kanssa. En nimittäin millään meinannut saada sydäntä onnistumaan. Peitosta on tulossa noin puolitoista metriä leveä ja sen pituuden ratkaissevat käsivoimat...


On se kyllä harmillista, että matkaa Siskon luokse on satoja kilometrejä. Olisi suuri rikkaus viettää paljon useammin yhteisiä käsityö- ja juttutuokioita. Elämä olisi kernaammin voinut heittää näin kauas toisistaan sellaiset sisarukset, jotka eivät juurikaan ole keskenään tekemisissä vaikka asuisivat ihan lähekkäin - mitä on kyllä vaikea ymmärtää!

Mukavaa talvilomaa tai sen odotusta! Nauttikaa toistenne seurasta..

12 kommenttia:

miia ketunkololla kirjoitti...

Jes, oonkin kaivannu uusia kivoja blogeja. Päädyin tänne Ruusukummun Irmastiinan kautta ja jään lukijaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia. Anteeksi saivartelu, tapetti on Kaipiaisen kiurujen yö.

terv. ope

Heli kirjoitti...

Miia, tervetuloa!

Ja ope, ei haittaa "saivartelu". Olet ihan oikeassa tuon tapetin virallisen nimen suhteen! Orvokkitapetti on Kiurujen yö-tapetin melko yleinen kutsumanimi, joka on vakiintunut omaankin sanavarastooni, juuri noiden hallitsevien orvokkien takia. Mutta ihan hyvä olisi tällaisessa yhteydessä mainita oikeakin nimi - joten kiitos tarkennuksesta!

Elli kirjoitti...

Kauniita kuvia, siskot on ihania :)

Tosi ihana tulee tuosta peitosta!

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Todella kaunis koti siskollasi...:)

Anne kirjoitti...

Kyseinen tapetti on aikanaan ollut minunkin kotona. Ihana. Siskoilla hyvä maku kummallakin - kiva sukuvika :) Mukavaa viikonloppua.

Kati kirjoitti...

Ei voi kun huokailla, niin ihanan värikylläistä ja kuitenkin harmonista on siskon kodissa.

Olette kyllä taitavia sisustajia ja kässäihmisiä molemmat<3 peitosta tulee niin suloinen!

Mukavaa kun sait viettää kivan loman ihan eri ympyröissä.

mukavaa viikonloppua Heli!

Kupla kirjoitti...

Hei, ihana koti myös siskollasi! Aika hauska, minä maalautin lautalattiat betoluxilla sinun blogisi innoittamana ja seinältä löytyy tuo koboltinsininen kiurujen yö, joka taas on siskollasi :D (no sitä en kyllä tiennyt etukäteen)

Siskouteen voin sanoa, että mietipäs jos sinä olisit edelleen sosiaalinen sinä, mutta siskosi olisikin sellainen joka vaan haluaa olla yksikseen hissukseen vaikka asuisi naapurissa. Silloin ne välit voi olla pikkasen etäisemmät, nimimerkillä kokemusta on :) (ja kyllä harmittaa, mutta ihanaa että jollain on läheinen sisaruussuhde)

Heli kirjoitti...

Kiitos kommenteista, täytyypä vinkata Siskolle että käy hänkin lukaisemassa!

Kupla, kiva että löysit betolux-innoituksen täältä! Lattioiden maalaaminen betoluxilla valkoisiksi on nimittäin ollut yksi parhaita ratkaisuja meidän talossa. Btw, myös Siskon kodin lattiat on maalattu samalla maalilla. Ja tosiaan Siskolla on ne samat ihanat tapetitkin teidän kanssa - eli samiksia olette :-)

Siskouden suhteenkin olet Kupla oikeassa. Vaikka omat sisaruussuhteeni ovat aina olleet mutkattomat, ymmärrän, ettei se ole mikään automaatio. Sisarukset voivat yksinkertaisesti olla niin erilaisia luonteita, ettei erityinen läheisyys ole mahdollista, eikä aina molemmin puolin tavoiteltuakaan. Silloin asiallinen kohteliaisuus on ihan hyvä olotila.

Ja sitä paitsi, nuo suhdanteet voivat yllättävästi kehittyä elämän varrella - kunhan annetaan aito mahdollisuus. Meillähän on kaikilla erilaisia vaiheita ja henkisiä olotiloja niiden myötä.

Leppoisaa lauantaita sinne!

Maria kirjoitti...

Olipa kiva juttu siskosi kodista! Niin ihanan värikästä. Te molemmat olette taitavia, väreissä ja kokonaisuuksissa. Tuli mieleeni se kaunis kirjoitus äidistäsi. Häneltäkö teillä peruja nämä taidot:).
Ja niin kauniisti kirjoitit siskostasi! Ihanaa, että on sellainen yhteys.

Hyvää loman loppua ja työniloa ensi viikkoon!

Maria kirjoitti...

Ja vielä: mikä upea peitto sinulla onkaan työn alla!

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi tyttäreni kautta ja seuraan nyt päivityksiäsi säännöllisesti.
Meillä alkoi nyt talviloma täällä länsirannikolla.