Kaukana kaikesta

Toukokuun helteet ovat ulottuneet jopa ulkosaaristoon. Mökille on ollut pakko päästä, edes pariksi päiväksi käymään.

Mökki on meidän elämän suuri luksus jonka saavuttamiseksi on panostettu paljon. Siksi haluamme pitää mökin ennen muuta elämysten lähteenä. Se tarjoaa täydelliset puitteet rentoutumiselle ja  elämästä nauttimiselle.  Mökillä ei myöskään ole kiire. Siksi asiat voi hoitaa siellä vähän juhlavammin, pidemmän kaavan mukaan. 

Esimerkiksi aamupala pyritään syömään ulkona ja siinä on usein mukana jotain vähän ylellisempää, mikä ei arkiaamujen rutiineihin kuulu. Vaikkapa juuri paistetut croissantit ja appelsiinimarmeladi. Miten epäterveellistä - mutta ah niin ihanaa! 

Nyt ilmat mökilläkin ovat olleet jo aamulla lähes helteiset. Ja vaikka on ollut tyyntä, sääskiä tai paarmoja ei ole vielä näkynyt. On siis ollut täydelliset olosuhteet pitkille aamupaloille ulkona.

Pienemmät ja suuremmat meriajelut kuuluvat myös täydellisiin säihin

 Kippari 😍

Tykkään erityisesti kokkailusta mökillä, koska siellä on hyvä keittiö ja runsaasti aikaa. Mietin usein jo kotona, mitä vähän epätavanomaisempaa siellä tekisin. 

Nyt ohjelmassa oli kuitenkin helppotekoinen parsapasta. Tykättiin, kovasti!

Rakastan vastaa, se kohottaa saunanautinnon huippuunsa. Tuoreen koivun tuoksua savusaunan aromikkaisiin leppälöylyihin yhdistettynä ei voita mikään. Siksi vastan valmistaminen kuuluu yleensä miehen saunanlämmitysrutiineihin.

Merivesikin oli toukokuiseksi epätavallisen lämmintä, yli viisitoista-asteista. Uimaan tuli mentyä monta kertaa, ilman saunaakin.

Meidän mökki on saaressa, kolmen lossin takana.  Ne hidastavat matkaa, joka on kilometreinä reilut kaksisataa ja suurimmaksi osaksi sujuvaa moottoritietä. Matka kotoa mökille kaikkine losseineen kestää tyypillisesti vähän alle neljä tuntia. 

Vastikään jossain näkemäni mielipidekyselyn mukaan suomalaiset haluavat, että mökkimatka kestää maksimissaan kaksi ja puoli tuntia. Tämä tuntuu pätevän käytännössäkin: meidän mökkimatka on asia, mitä monet ääneen ihmettelevät. Miten sitä jaksaa kulkea niin pitkän matkan mökille? 

En ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota. Vähän sama asia, kuin harrastaisi matkustelua vain Viroon tai Ruotsiin välttyäkseen pitkiltä lennoilta. Onhan se kuitenkin niin, että mitä pitempään matkustaa, sitä erikoisempaan ympäristöön pääsee. Kauas on pitkä matka!

Mökkimatkaan pätee sama. Vasta kolmannen lossin jälkeen ympäristö alkaa olla todella eksoottinen. Tullaan ihan omaan maailmaansa. 

Sitäpaitsi tykkään mökkimatkasta, siirtyminen on jo osa lomaa. Reitti mökille kulkee upeiden, tunnettujen matkailumaisemien halki. Niitä on kiva katsella ja jutella rauhassa miehen kanssa. Tai kuunnella yhdessä kuunnelmia tai äänikirjoja. Pysähtyä välillä kahville tuttuun etappiin. 

Puhumattakaan losseista. Niihinkään ei totu, melkein aina täytyy nousta turistien mukana autosta ihailemaan maisemia. On ne vaan joka kerta niin hienot! 

Mökkimatka, joka ylittää yleisen ihanteen noin puolellatoista tunnilla, ei siis tunnu minkäänlaiselta ongelmalta!

Hyvää viikkoa!