.

.
.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Mansikkapaikkoja

Vanhan talon peruskorjaus on niin suuri projekti, että ihmisen kukoistuksen päivät ovat sen rinnalla lyhyt ajanjakso. Rakentamista riittää ja riittää... Siitä huolimatta aina jokin lista puuttuu tai johto roikkuu odottaen paikalleen asentamista. Niihin vuosikausiksi uppouduttuaan huomaa, että lapset ovat kasvaneet itseä pidemmiksi ja harmaita hiuksia on alkanut ilmestyä päähän.

Aluksi rakentaminen oli tietysti täysi kaaos. Mutta vaikka tilat ovatkin pikkuhiljaa muokkautuneet asuttavaan kuntoon, niin siitä lähtien kun ostettiin talo, on takaraivossa jatkuvasti jyskyttänyt tekemistä odottavien hommien lista. Niihin kiinnittyy helposti kaikki huomio, eikä talossa mukavalla tolalla olevia asioita välttämättä  niin aktiivisesti näe. Niitäkin kuitenkin on.

Kuten Oman Kodin eteinen, johon on aina kiva tulla, tuulesta ja tuiskusta.


Tai yläkerran viistokattoisen kylppärin suihkupaikka


Ja koko kylppäri, viihtyisä aamu- ja iltahuone.


Tässä yhteydessä täytyy mainita myös kylppärin pienet päivittäin käytetyt tavarat, 
kuten tämä vanha, suloinen harja, joka löytyi aikoinaan talosta


Ja tietysti Chanelin hajuvedet, varsinkin iki-ihana Viitonen <3


Tämänhetkiset lempikorut

 
                                                             
Portaat hallitsevat tätä kapeaa ja korkeaa taloa. Vaikka ne ovat myös todella rasittavat, niin kuitenkin pidän niistä.

Portaat ylimmästä kerroksesta alas päin. Kapea mitoitus 30-luvulta.


Keskikerroksesta alas päin


Keskikerroksesta ylös päin


Pohjakerroksen porrastasanne. Suoraan edessä saunan ovi, oikealla tyttären kammarin ovi avoinna, vasemmalla valopöydän kulma ja käynti ulos, tekniikkatilaan, vessaan, varastoon ja tulevaan kodinhoitotilaan.


Siis tänne. Kiihkeästi odotettu pohjakerroksen pyykkitupa on tuleva mansikkapaikkani, ehdottomasti. Ajatella, sitten ei tarvitse enää kuskata kuutioittain vaatteita kolmen kerroksen väliä ylös ja alas, jyrkkiä ja kapeita portaita! Peilioven takana talvivaate- ym. varasto,


Kodinhoitohuone on vielä vähän vaiheessa, kuten kuvasta näkyy. Mutta tekeillä, kiitos Miehen :-)

Yläkerran makuuhuoneemme on myös mansikkapaikka. Meillä on erityisen hyvät patjat (Tempur) ja niille on niin makeata iltaisin kellahtaa. Varsinkin kun useimmiten siinä vaiheessa todella väsyttää. Ranskalainen parveke pariovineen ilahduttaa päivittäin. Mutta muutoin huone on ärsyttävästi kesken. Miehen rakentama sänky on maalaamatta (minun homma), yöpöydän räikeän punainen väri kyllästyttää ja pakottaa jonkinlaisen tasapainon saavuttamiseksi pitämään sängyllä punaista tyynyä.

Tähän huoneeseen haaveilen pönttöuunia. Sillä seinällä, mikä ei tuossa kuvassa näy, on piippu ja vanha Porin Matin paikka. Kermanvalkoinen tai vaaleanharmaa pönttöuuni sopisi siihen ja olisi nätti kuin karamelli. Talvi-iltoina olisi ihanaa nukahtaa tulen risahteluun. Ja aamulla herättyään kävellä lämpöisen uunin vierestä kylppäriin.  


 Pönttöuunin kanssa samaan huoneeseen sopisi Kirsikkapuu-tapetti. Vaikkapa vain yhdelle seinälle. Sekä 30-luvulta lähtöisin oleva kristallikruunu, joka on tällä hetkellä kylmällä sisääntulokuistillamme.

                                                                               
 Papun ja Bellan ei tarvitse kauaa miettiä mansikkapaikkaansa. 
Se on ehdottomasti tällä rahilla, lampaantaljan päällä, takan edessä.


2 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Mahtava urakka teillä ja todella kodikkaaksi olet kotisi saanut.

Itse peruskorjasin 1890-luvun hirsitalon jokaisen huoneen, joten tiedän kuinka antoisaa ja raskasta tuo voi olla, mutta kuinka ihanaa kun saa valmista pintaa aikaan.

Heli kirjoitti...

Kiitos Pia kommentista! Juuri niin se on, talo tuntuu rakkaammalta kun jokainen kolkka on omin käsin käyty läpi ja selvitetty kaikki vanhan talon kommervinkit... :-)