.

.
.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Mansikkapaikkoja


Vanhan talon peruskorjaus on yllättävän suurimittainen projekti. Tekemistä tuntuu riittävän loputtomiin. Siitä huolimatta aina jokin lista puuttuu tai johto roikkuu odottaen paikalleen asentamista. Hommaa vuosikaudet eteen päin puskettuaan huomaa, että lapset ovat kasvaneet itseä pidemmiksi ja ensimmäinen harmaa hius ilmestynyt päähän.

Aluksi rakentaminen oli tietysti täysi kaaos. Mutta vaikka tilat ovatkin pikkuhiljaa muokkautuneet asuttavaan kuntoon, niin siitä lähtien kun ostettiin talo, on takaraivossa jatkuvasti jyskyttänyt tekemistä odottavien hommien loputon lista. Niihin kiinnittyy helposti kaikki huomio, eikä talossa mukavalla tolalla olevia asioita välttämättä  niin aktiivisesti näe. Niitäkin kuitenkin on.

Kuten Oman Kodin eteinen, johon on aina kiva tulla, kylmästä maailmasta.


Tai yläkerran kaunis viistokattoinen kylppäri, jossa suihkukin on nautinto


Kattoikkunan alla on viihtyisä aamu- ja iltahuone

                                                             
Vanhat natisevat portaat hallitsevat tätä kapeaa ja korkeaa taloa. Vaikka ne ovat myös todella rasittavat, niin kuitenkin pidän niistä.

Portaat ylimmästä kerroksesta alas päin. Kapea mitoitus 30-luvulta.


Pohjakerroksen porrastasanne. Suoraan edessä saunan ovi, oikealla tyttären kammarin ovi avoinna, vasemmalla valopöydän kulma ja käynti ulos, tekniikkatilaan, vessaan, varastoon ja tulevaan kodinhoitotilaan.


Siis tänne. Kiihkeästi odotettu pohjakerroksen pyykkitupa tulee olemaan tärkeä tila. Sitten ei tarvitse enää kuskata kasoittain vaatteita kolmen kerroksen väliä ylös ja alas, jyrkkiä ja kapeita portaita. Peilioven takana talvivaate- ym. varasto.


Kodinhoitohuone on vielä vähän vaiheessa, kuten kuvasta näkyy. Mutta tekeillä.

Yläkerran makuuhuoneemme on myös ihana paikka. Meillä on erityisen hyvät patjat (Tempur) ja sänkyyn on niin ihanaa iltaisin asettua. Varsinkin kun useimmiten siinä vaiheessa todella paljon väsyttää. Ranskalainen parveke pariovineen aamuauringon suuntaan on myös kiva. 

Mutta muutoin huone on ärsyttävästi kesken. Esimerkiksi miehen rakentama sänky on vielä maalaamatta (juu, minun homma).

Tähän makuuhuoneeseemme haaveilen pönttöuunia. Sillä seinällä, mikä ei tuossa kuvassa näy, on piippu ja vanha Porin Matin paikka. Kermanvalkoinen tai vaaleanharmaa pönttöuuni sopisi siihen nätisti. Talvi-iltoina olisi ihanaa nukahtaa tulen risahteluun. Ja aamulla herättyään kävellä lämpöisen uunin vierestä kylppäriin.  


Pönttöuunin kanssa samaan huoneeseen sopisi Kirsikkapuu-tapetti. Vaikkapa vain yhdelle seinälle. Sekä 30-luvulta lähtöisin oleva kristallikruunu, joka on tällä hetkellä sisääntulokuistilla.



2 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Mahtava urakka teillä ja todella kodikkaaksi olet kotisi saanut.

Itse peruskorjasin 1890-luvun hirsitalon jokaisen huoneen, joten tiedän kuinka antoisaa ja raskasta tuo voi olla, mutta kuinka ihanaa kun saa valmista pintaa aikaan.

Heli kirjoitti...

Kiitos Pia kommentista! Juuri niin se on, talo tuntuu rakkaammalta kun jokainen kolkka on omin käsin käyty läpi ja selvitetty kaikki vanhan talon kommervinkit... :-)