sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Sisääntulo á la Hollywood


Lunta tupruttaa niin ettei kohta enää tiedä minne sen kaiken saisi mahtumaan


Jos tätä menoa jatkuu, kohta käy kuten Muumeissa, koko talo peittyy talveksi lumen alle eikä ulos ole moneen kuukauteen mitään asiaa. Sitä odotellessa voi kääriytyä vilttiin ja alkaa helliä vanhoja haaveitaan, esim. unelmaa englantilaisesta puutarhasta. 

Tiedättehän, nämä tällaiset


Ah ja oih! Miten voikin olla niin suloista yhdistää rehoittavina kukkivia ruusuja ja perennoja, ja jämptiin muotoon leikattuja ikivihreitä pensaita. Meillä Suomessa ikivihreitä, eli käytännössä lähinnä havuja harrastetaan kotipuutarhoissa melko vähän ja muotoon leikattuina tuskin ollenkaan. On hiukan vieras ajatus, ellei peräti huvittava, alkaa fiilailla pihapensaitaan tiukoiksi palloiksi tai muiksi geometrisksi muodoiksi. 

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että juuri sitä meilläkin tarvittaisiin. Voimakkaan syvänvihreät graafiset ja veistokselliset muodot luovat mahtavan taustan herkemmille, vapaasti kasvaville kasveille. Jos pyritään mahdollisimman vaikuttavaan lopputulokseen, ei ole toista ilman toista. Englantilaiset ovat tämän siis oivaltaneet ja luoneet tarunhohtoisen käsitteen englantilainen puutarha.

Eivätkä pelkästään englantilaiset. Teimme toissa kesänä koko perheellä kuukauden matkan Kaliforniaan. Asuimme viikon Hollywoodista vuokraamassamme talossa. Sen viikon aikana kuljeskelimme iltaisin katselemassa taloja ja pihoja Hollywoodin kukkuloilla. Talot sillä alueella ovat todella kalliita ja voisi kuvitella, että päällimmäinen vaikutelma olisi häikäisevä loisto ja ökymeininki.

Ja olihan siellä sitäkin, eivät ne tienoot köyhiltä näyttäneet. Mutta päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin pihojen ja puutarhojen herkkä ja taiteellisen huoleton tunnelma. Koska varsinaiset pihat harvoin näkyivät koko laajuudessaan kadulle, ihailtaviksi jäivät ennen kaikkea talojen toinen toistaan somemmat sisääntulot.

Ei heillä kaikilla varmaankaan ole sama puutarhasuunnittelija ollut, mutta olisi voinut ollakin, niin varmalla kädellä ja silmällä ihan jokainen sisääntulo oli rakennettu. Ja kaiken aikaa toistui englantilaisista puutarhoista tuttu perusidea, eli voimakkaan, veistoksellisen ja jämptin, sekä herkän, rönsyävän ja vapaamuotoisen vuorottelu. Kun sisääntulopolku vielä tyypillisesti kulki viistosti kohti taloa, tai teki pienen mutkan juuri ennen ulko-ovea, ei niin pienimuotoista sisääntuloa ollutkaan, etteikö noista elementeistä oltaisi saatu synnytettyä mieleenpainuva reitti kadulta ulko-ovelle. Mahtava rytmi ja täsmäsijoitetut visuaaliset jännitteet toistuivat säännönmukaisesti.

Jos kaikki rehottaa, koko juttu lässähtää. Jos taas kaikki on jämptiä, tunnelma on jäykkä ja ankea. Mutta noiden yhdistelmä, a vot - sehän on siinä!


Miten hauskasti nuo monen eri sävyisen vihreät muotopensaat elävöittävät talon muuten melko askeettista julkisivua. Ei vaan kyllä itsellä olisi mielikuvitus riittänyt moisiin istutuksiin!


 Tai mikä teho yllä olevilla parilla pylväsmäisellä pensaalla yhdistettynä mataliin pensasaidan pätkiin


Monta katseenvangitsijaa matkalla kohti kotiovea ja lopussa vielä viehkeä mutka ovelle


Romanttisempi ruususisäänkäynti


Kyllä kelpaisi töistä kotiin palata


Tummien pallosten hallittua rytmiä. Oikeassa reunassa muuten käsittääkseni ihan oikea supisuomalainen koivu, samoin alemman kuvan vasemmassa reunassa. Niitä näki Hollywood Hillsissä siellä sun täällä.


Yllä olevassa kuvassa kolme uljasta pyväskatajaa juuri oikeassa paikassa kertovat 
suunnittelijan pettämättömästä taiteellisesta silmästä.


Moniväristen pallopensaiden rykelmä oli Hollywoodin puutarhoissa yksi toistuva teema. Tämän pihan reunoilla oli muuten valtavan korkeat, laajoina rehottavat havupuut. Ne saattoivat tietysti olla konkreettinen seuraus vuosikymmenten mittaisista ja monien sukupolvien välisistä synkeistä naapuririidoista, mutta ne loivat linnaa muistuttavan talon pihaan satumaisen salaperäisen tunnelman. 


Miten yksityisen voikin ilmaista niin ystävällisen suloisesti!


Polun ja portaiden päässä syreeninvioletti ulko-ovi


Tämäkin muotoon leikattu groteski havukaari portin ja talon välissä on idea, joka ei ikimaailmassa olisi pälkähtänyt omaan päähäni. Mutta antaapa todellakin karaktääriä romanttiselle portille.


 Muotoerot, kokoerot, sävyerot, värierot - kaikki!


Tätä kuvaa voi käyttää testinä. Kun peittää pallomaisen pensaan ulko-oven oikealla puolella, katoaa kerralla koko komea entre ja jäljelle jää vain tuikitavallinen, latteahko sisääntulo. On helppo huomata, että näissä asioissa sen on usein pienestä kiinni.


10 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Hei!
Olipa onni, että luin uudistuneen Evitan. Kiitos lehtiringille, joka meillä pyörii naapurinrouvien kanssa.
Tykästyin tyyliisi ja kotiisi, voisin saman tien muuttaa :))
Huikaisevan puvun olet tehnyt tyttärellesi, wau! Esikoiseni on myös Wanha, mutta pääsimme "helpommalla", kun vain vuokrattiin frakki.
Mustaan ja valkoiseen EI kyllästy koskaan, sitähän sä kysyit ;)
Haluaisin ryhtyä blogisi lukijaksi, nyt en vain keksinyt, kuinka sen teen...

Hyvää alkavaa viikkoa,
toivottelee Maija Pirkanmaalta

Maija Maitoparta kirjoitti...

No täytyy kyllä sanoa, että hiukan vaatii silmä totuttelua ainakin tuolle talon numero 2545 portin taakse tehdylle Antero Vipusen villahousuja muistuttavalle havukaaripensaalle.

Sinänsä ihan hauskoja nuo muotoon leikatut puut ja pensaat. Meillä oli kesäpaikassa edellisten asukkaiden jäljiltä kymmenkunta palloksi nuotoiltua koivua rivissä. On siis vanha peräpohjalainen hirsitalo, navetta/makasiinirakennus ja saunamökki perinteisessä umpikartanomallissa. Neljäs sivu oli hoidettu palloksi leikattujen koivujen avulla. Koivut oli marjapensaiden ja pihan välissä. Täytyy sanoa, että vaikka kuinka yritti olla ennakkoluuloton, niin kyllä siinä piti moottorisahaan turvautua....

Tuollainen pallopensasjuttuhan on sinänsä ihan hauska siksikin, koska jos näyttää liian kornilta, niin siitä pallosta pääsee kyllä nopeasti eroon kun vain jättää sen oman onnensa nojaan.

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Heipä hei Maija!

Kiitos kannustavasta kommentistasi! Muuta vain meille, kyllä meille vielä yksi Maija mahtuu :-)

Poikien kanssa kieltämättä pääsee vanhojenpäiväasiassa helpommalla, mutta kyllä tyttären puku oli ihana projekti! Taisi äiti olla välillä jopa enemmän innoissaan kuin tytär...

Liittyä voi kaiketi tuon blogini reunassa olevan "Liity blogini lukijaksi"-linkin kautta. Taisit sen jo keksiäkin, ainakin joku Maija näyttää juuri tulla tupsahtaneen. Jos olet sinä, niin tervetuloa! Ja tervetuloa toki, vaikka olisi joku muukin Maija!

Sitähän sä kysyit :-)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Onpas täällä nyt Maijoja!

Maitoparta, nuo Antero Vipusen villahousut juuri olivatkin varsin yllättävät, ne olivat paljon suuremmat ja uljaammat kuin kuvasta voisi päätellä. Osoitti omaperäistä ajattelua sijoittaa sellainen rakennelma romanttisen rautaportin ja makean hollywoodilaisen rakennuksen väliin.

Mutta siinä olen samaa mieltä, että liikkumavara suomalaisessa perinnemaisemassa on pienempi, enkä minäkään kannata koivujen muotoon leikkaamista maalaismaisemassa :-)

Kati kirjoitti...

Hei, Mäkin löysin sun blogi sen lehden kautta:D Ko. lehti ei yleensä kuulu mun lehtivalikoimaan, mutta nyt onneksi tarttui mukaan;) Se juttu oli NIIN ihana ja kuvat teidän kodista olivat tosi onnistuneet.

Mä olen ollut pidempiä aikoja Kaliforniassa ja ihanan tutuilta näyttivät nuo maisemat. Sellaista siellä on muuallakin kuin vain Hollywoodissa. Siellä on todellakin oivallettu sisääntulon merkitys.

Ihanilta näyttivät teidän laskiaspullat, lurps!

Mukavaa viikon alkua. Meillä tulee niin paljon lunta, ettei meinaa ulos nähdä...

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Kati kommentista ja vielä kerran tervetuloa lukijaksi!

Taitaa olla amerikkalaisten keksintö se ensivaikutelman tärkeys, asiassa kuin asiassa :-)

Ja laskiaspullat myös olivat todella hyviä! Onneksi olin kerrankin kaukaa viisas ja tehtiin niitä vain kerta-annos... Eikä sitä kahden litran taikinaa, niinkuin niin usein...

Mukavaa alkanutta viikkoa sinnekin!

Anne kirjoitti...

Hei! Täällä myös ilmottautuu yksi Evitan kautta lukijaksi löytänyt. Kiva blogi ja kaunis koti :) Pidän paljon ruusuista, viime kesänä niitä istutinkin...ja jospa tulevana laittais lisää :)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Anne, ja tervetuloa! Kiva kun löysit.. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä puutarha on sellainen, joka ei näytä kaikkea kukoistustaan heti portilta. Englantilaisissa puutarhoissa on salaisia sopukoita. Itse mietin, että ruusut eivät ole minua varten, vaikka kukapa tietää, ehkä vanhemmiten...
miettii Elvi

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Juuri niin Elvi. Hyvässä puutarhassa on tunnelmaltaan erilaisia tiloja, jotka avautuvat vähitellen kun puutarhassa liikkuu.

Ja ruusut ehkä riippuvat aika paljon ympäristöstään. Vanhan valkoisen talon ympäristöön ne sopivat, uudemman rakennuksen yhteyteen eivät välttämättä niinkään.

Mutta olen kyllä senkin huomannut, että myös ikääntyminen muuttaa ihmistä suopeammaksi ruusuja kohtaan. Minä olen jopa viime aikoina alkanut katsella talon vanhoja, lasivitriinissä säilyttämiäni ruusukuppeja uusin silmin, että noistapa olisi soma alkaa juoda päiväkahvejaan.

Myös lähinäkölasien hankkiminen näyttäisi tulleen ajankohtaiseksi..