.

.
.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Perjantai-iltaa

Onpas ollut kiirettä töissä ja vointikin koko viikon vähän puolikuntoinen, niin kuin flunssaa pukkaisi. Koneelle ei ole juurikaan ehtinyt muuten kuin työhommissa.

Nyt on kuitenkin kaksi komeata muikkukukkoa uunissa muhimassa ja täytyy vielä vähän aikaa valvoa, jotta voi kohta säätää uunin sopivan lämpöiseksi hauduttamaan kukkoja aamuun saakka. Sitä odotellessa on sopiva sauma istahtaa hetkeksi blogin ääreen. 

Oli pakko kuvata koirat, sillä heillä on nyt ihan uusi kevätlook, eli turkit keritty kuliksi. Hauskasti paljastuivat taas villakoiran ytimet, mutta sen verran myös paistaa iho läpi, että täytyi ottaa neulepaidat ihan tarpeellisina esille.


Kevätsää on ollut täällä tuulinen, vaikkakin lauha. Melkein viikko on jo menty plussan puolella. Lumet sulavat kovaa vauhtia. Toivottavasti lämpöiset säät jatkuvat, ei millään jaksaisi nyt mitään takatalvia.

Olen katsellut kuvia puutarhastamme ja miettinyt, mitenhän sitä voisi kehittää. Ainakin pitäisi tehdä pengerryksiä talon edustan rinteeseen, mutta se onkin melko suurimittainen projekti. Tarvittaisiin isoja kiviä, kaivinkonetyötä jne. Ehkäpä vielä toistaiseksi pitäydytään kasveissa.

Tämän vanhan talon kanssa harmittaa moni asia, johon ei aikoinaan raksavaiheessa osannut/jaksanut riittävällä pieteetillä suhtautua. Esimerkiksi, voi kun ei tullut otettua enempää talteen puutarhan vanhoja perinnekasveja, kuten monia erilaisia pioneja, joita pihassa alun perin oli! Joitain hienoja vanhoja kasveja täällä onneksi vieläkin on, mutta suurin osa pihan nykyisistä kasveista on meidän itse istuttamiamme.

Pihamme rehottaa melko vapaamuotoisena. 


Yllä kukkii etupihan, eli sisääntulopuolen kirsikkapuu. Jostain syystä kukinta ei oikein pääse kuvassa oikeuksiinsa vaikka täydessä kukassa oleva kirsikkapuu on livenä tosi vaikuttava näky.


Talon järvenpuoleisen pihan reunalla on omena- ja luumupuita sekä yläkuvassa kukkiva tuomi. Myös voikukat lasketaan meillä puutarhakukkasiksi eikä niistä yritetäkään päästä eroon. Miksi ihmeessä pitäisi, nehän ovat kauniita, kestäviä ja pehmeitä jalan alla! 


Ja talon edessä rantasauna, kukkivien luumupuiden takana. Luumupuut ovat ikivanhoja ja niissä on maailman herkullisin keltainen hedelmä.


Rakensimme jossain vaiheessa terassin kesäruokailupaikan ylle auringonsuojaksi kevyen katoksen, jonka päälle viritimme tavallisen valkoisen pressun. Sen (-kin) piti olla väliaikainen ratkaisu, mutta niinpä vaan on ollut paikoillaan jo ties kuinka monta vuotta.


Pihalla kasvaa voikukkien lisäksi monia muitakin kauniita kukkia luonnonvaraisena, 
kuten alla oleva kevätvuohenjuuri

         

Tai lemmikki

  

Tai sinne tänne ilmestyilevä keto-orvokki

 

Olemme itse myös istuttaneet paljon kasveja, varsinkin monia ruusuja.

Alla Louise Odier, ihanan tuoksuinen vanhanajan ruusu

                             

Ja Coral Dawn, köynnösruusu.


Takana talon seinustalla Flammentanz, köynnösruusu ja edessä Louise Odier


Coral Dawnin ja Louise Odierin kauniin muotoisia ja -värisiä kukkia. Ja tosiaan, mikä tuoksu!


Alla Coral Dawnin kukka


Ja Flammentanzin, joka kukkii joka kesä tulipunaisena, seinän peittävänä mattona.


Iki-ihanat pionit


Pihajasmike etupihan reunamilla


Alla vielä tuoksuköynnöskuusama, joka kukoisti kauan terassille menevän oven pielessä. Tuoksu pelmahti vastaan joka kerta kun ovesta kulki. Valitettavasti se paleltui viime talvena!


Tuoksuköynnöskuusaman lomassa viiniköynnöksen lehtiä ja ihan pieniä viinirypäletertun alkuja. Viiniköynnöskin alkoi yhdestä taimesta ja on pikkuhiljaa valloittanut suuren osan talon etelänpuoleista kivijalkaa. Se on viime vuosina tuottanut jo niin suuren sadon, että olemme olleet vähän ihmeissämme, minne sen kaiken laitamme. Sen rypäleet ovat etelämaiden rypäleisiin verrattuna hiukan happoisempia, mutta kuitenkin makeanmaukkaita hedelmiä, jotka kelpaavat oikein hyvin sellaisenaan syötäväksi.

Alla vielä keltalehtinen angervo. Sen lehdet ovat puutarhassa yllättävän kaunis yksityiskohta. Voisi enemmänkin harrastaa kasveja, joiden koristeellisuus on lehtien vähän erikoisemmassa värissä.


Uuttera neliapilanetsijä pienellä välitauolla


6 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Kaunis on piha kaikkine hedelmäpuineen ja kukkineen. Samaa mieltä voikukista. Ne ovat kauniita ja muuten lehdet voi hyvin lisätä salaattiin. t. villivihannesten ystävä

Heli kirjoitti...

Niinpä Maiju, sekin vielä, että voikukan lehdet ovat syötäviä! Kaupassa myydään kaikenlaisia voikukan juurineen poistovälineitä kun päinvastoin kannattaisi olla iloinen niin kauniista puutarhakasvista, joka ei vaadi mitään hoitoa, tyytyy kaikkiin olosuhteisiin ja kukkii näyttävästi läpi kesän :-)

Omenankukka kirjoitti...

Ihanan kesäinen tunnelma! Paljon kauniita kukkia! Mikä ihaninta tuo kaikki on kohta käsillä!

Heli kirjoitti...

Niinpä, Omenankukka. Kevät on jo ihan käsillä, rastaatkin laulavat jo iltaisin.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania ovat nuo koirat villapaidoissaan <3. Pikkuinen sanoi: 'Yks on koira ja toinen on lammas.'
t. Elvi

Heli kirjoitti...

Voi pikkuista <3 Lampaiksi mekin noita molempia usein sanotaan, tai kissoiksi.