.

.
.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Elonmerkkejä

Maaliskuu on ollut tänä vuonna ennätyslämmin ja luonto on herännyt humisten kevääseen. Influenssa on talttunut ja tilalle tullut nopeasti nouseva puutarhakuume. Viime päivinä on ollut pakko mennä pihalle ja olla siellä hämärän tuloon saakka.  

Hapertuneita jäitä lukuun ottamatta lunta ei ole enää missään


Hedelmätarha, joka on suunnitteilla perustaa tulevana kesänä, pohdituttaa tällä hetkellä eniten. Mitä hedelmäpuita nykyisten lisäksi ja mitä marjapensaita? Ja ennen muuta, mitä lajikkeita? Millaisiin asetelmiin?

Olen jo vuosia hiljaa unelmoinut kasvihuoneesta, mutta nyt se kuume tuntuu roihahtaneen täyteen liekkiin. Siellä voisi kasvattaa pulskat, makeat tomaatit, kurkut, etelämaan viinirypäleet, yrtit ja monet monet muut jutut. Täytyisi saada kasvihuone!

Sellainenkin tuli mieleen, että olisipa mukava, jos olisi kasvihuone ja sen yhteydessä pieni kanala. Voisi kesällä noutaa omilta tiluksilta sekä aamupalatomaatit että kananmunat. Liihotella vain kesämekon helmat hulmuten läpi aamukasteisten, kukkasten reunustamien kujanteiden, munakori käsipuolessa.. Tai itse asiassa voisi kattaa koko aamupalan kasvihuoneen lämpöön, heräävän kesäluonnon keskelle. Siemailla kahvia ja haukata makoista tomaattileipää, lintujen liverrellessä ja kanojen kotkotellessa ympärillä. 

Selostaessani ideaa miehelle ja päästessäni kanoihin, hän alkoi epäillä, että tämän kuumeen on ikään kuin jälkitautinaan synnyttänyt sairastamisen aiheuttama joutilas makoilu ja pidäkkeetön, ympärivuorokautinen mielikuvituksen rönsyily. Hän uskoi maanantaina koittavan töihinpaluuni nopeasti normalisoivan tilanteen. 

Kaiken varalta hän kuitenkin useampaankin kertaan painotti, ettei ole halukas ryhtymään kanafarmariksi, ei missään tapauksessa. Mies ei aikoisi viettää kesäänsä kotiin sidottuna, munia oljista etsiskellen. Eikä niitä edes tarvitsisi sellaista määrää, yksi muna viikossa on suositus. Ja sekin on kuulemma liikaa, jos kolesteroli on vähänkin koholla. Hänen mielestään kanoissa ei olisi kerrassaan mitään järkeä.

Niinpä säästin myöhempään ajankohtaan sen, että haaveilen palavasti myös vähintään kolmesta lampaasta, jotka voisivat hyvin laiduntaa kesäisin puolen hehtaarin pihallamme, vaikka kaupungissa ollaankin. Niille voisi tehdä soman aitauksen perinteisellä vinoriukumallilla. Ajatelkaa, mikä näky se olisi tuolla rantapuistikossa ja mikä rauhoittava, maaseutumainen ääniympäristö!

Ja onhan niitä muitakin: tulevaan hedelmätarhurin kesämajaan voisi tehdä ruohokaton ja laittaa sen päälle vuohen. Näkyisi kivasti kuistille. Vuohi voisi kyllä olla narussa kakkospenkereelläkin, jos ruohokatto olisi liian vaikea. Siitä voisi lypsää vuohenmaitoa ja kokeilla tehdä kotijuustoa. Myös ankat tai hanhet sopisivat pihapiiriimme, sympaattisesta kesäpossusta nyt puhumattakaan! 

Voi tietysti olla, että idea pientilalliseksi ryhtymisestä vielä odottaa konkretoisoitumistaan. Oli kuitenkin erittäin merkillepantavaa, että mies ei lainkaan tyrmännyt ajatusta kasvihuoneesta.


Ajatelkaa, viime vuonna näihin aikoihin näytti tältä


Ja nyt maasta nousee jo kukkasia


Pyykkejä kuivatellaan ulkonaruilla ja mårbackan pelakuut siirtyivät varastosta talvehtimasta sisälle


Työ jatkuu - ellei viikonlopuksi ennustettu takatalvi sitten palauta pahasti maan pinnalle..


Onnellisia keväthaaveita!

6 kommenttia:

miia ketunkololla kirjoitti...

Ihana tuo pieni punainen mökki :)

Anne kirjoitti...

Hei
Nyt jo melkein ääneen nauratti … niin samanhenkisyyttä koin kanssasi -lähes samat kana / lammaskeskustelut on täälläkin käyty. Mieheni on lähtöisin maalta ja minä kaupungista - joten täällä on ihan selvästi puhunut mielikuva/fiilistelijä/romantikko ja vastassa on ihan sitten realistinen mieheni - lampaista haaveilen silti edelleen;))))….mukavaa viikonloppua:)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Heli; meillä naisilla näyttää kevät aktivoivan aivan eri osia aivoista kuin miehillä!

Siinä missä Sinä haaveilet kanoista ja lampaista, minulla taas käynnistyy joka keväinen tavaroiden siirtely- ja sisustusvimma, tietenkin nurkkien huolellisen kuurauksen, sutimisen ja ylösalaisin käännön jälkeen. Mies ilmoittaakin yleensä jo etukäteen, ettei hän raahaa enää kertaakaan lautashyllykaappia (joka on umpipuuta ja jonka neljä miestä siirtää liinoilla ihan helposti tunnissa) toiseen päähän taloa?! Avioelämämme kärsii kuulemma myös siitä, että väsyneenä makuuhuoneeseen saavuttuaan hän ei löydäkään sänkyä tutulta paikaltaan vaan tyttären huoneesta-

Miehen silmät sen sijaan kiiluvat autokaupoille tai vähintäänkin moottoripyörämessuille... lienee esikoistytär perinyt isältään enemmistön geeneistään koska vapautuessaan armeijasta oli osallistunut myös "varusmiehille järjestettyyn striptease-esitykseen".

Kiitos blogistasi Heli, saat minut aina hyvälle tuulelle- olen lukenut jo pitkään mutta ensimmäisen kerran kommentoin :)

lintu kirjoitti...

Hyväksi todettu keino hankkia kasvihuone :)
Terveisiä.

Heli kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Kevätkuumeet ja -höyryämiset ovat tunnettuja, mutta ehkä tosiaan on vähän sukupuolisidonnaistakin, mihin ne kohdistuvat :-) En esim. muista mieheni saaneen koskaan yhtäkään keväistä suursiivouspuuskaa, muita puuskia kyllä, kuten vaikka yhtäkkisen vimman pyöräillä kaikki mahdolliset matkat..

Lintu, kiva kuulla :-)

herttaneiti kirjoitti...

Kylläpä taas nauroin tälle jutulle! On se merkillistä miten ei isäntää kiinnosta kanojen hoitaminen.

Palaamisiin, toivottelee

Aino