.

.
.

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kesäkauden avaus


Sima yllättää joka vuosi, sehän valmistuu ohjeen mukaan kokonaisen viikon. Havahdun tähän tosiasiaan aina liian myöhään. Niinpä meidän vappusima on yleensä kolmen-neljän päivän ikäistä.  Sitä on käytetty lämpimässä yhden vuorokauden sijasta kaksi ja jäähdytetty sen jälkeen jääkaapissa kylmäksi vielä päivän tai kaksi. Hyvin toimii niinkin. En huomaa eroa "oikeaoppisesti" valmistettuun. 

Monet rusinatkin pompahtelevat tuossa ajassa pintaan, toiset taas eivät koskaan. Eli niistä ei kokemukseni mukaan voi päätellä siman valmiutta.


Siitä lähtien kun meillä on ollut mökki, olemme viettäneet siellä kaikki vaput. Ennen koko perheellä, nykyisin yhä useammin miehen kanssa kahdestaan. Se on erilaista, mutta ei yhtään ankeampaa. Pitkän lapsiperhehulinan jälkeen on oikeastaan varsin rentoa ja kivaa lomailla aikuisten kesken. Mies sattuu vielä olemaan erityisen hyvää seuraa :) 

Lisäksi mökkinaapureina pienen kävelymatkan päässä asustelevat vanhat rakkaat ystävämme, joiden kanssa on pidetty tiiviisti yhteyttä opiskeluvuosista lähtien. Heidän perhetilanteensa on sama kuin meilläkin, eli nuoriso on mökillä mukana vain satunnaisesti. Olemme siis pariskuntina palanneet ikään kuin lähtöpisteeseemme, voimme hengailla rennosti yhdessä aina kun seurankipeys yllättää. 

Kesäaikaan pienen venematkan päästä löytyvät myös toiset hyvät ystävämme, eli hyvin on mökkielämän laatuseura varmistettu!

Lauantaina saapuessamme ilta oli tyyni

Sunnuntai-aamu valkeni sumuisena

Sisäkylppäri, joka mahdollistaa mm. lämpöisen suihkun, on yksi mökin tärkeimpiä fasiliteetteja

Meillä mies tekee useimmiten aamupalan. Arkiaamuina kotona se on tavallisesti kahvi ja kaurapuuro pienine lisukkeineen. Mökillä nautimme runsaampia, brunssi-tyyppisiä aamupaloja. Tämä johtuu paitsi siitä, että miellämme nykyisin mökin kaikinpuolisen maksimaalisen nautiskelun tyyssijaksi, niin myös yksinkertaisesti mökkielämän kiireettömistä aamuista. Aamiaispöydässä voi hyvin vierähtää vaikkapa puolitoista tuntia. Kesällä se tapahtuu useimmiten ulkona. 

Vapun kunniaksi tuli oikeata aamupala-hemmottelua

Rooman hellehatut ovat kotiutumassa mökille


Ah, eväskori ja unelmat aamukahviretkistä luodoille tyyninä, lämpöisinä kesäaamuina

Savusauna kuuluu mökillä lähes jokaiseen iltaan. Sen lämmittäminen alkaa jo varhain iltapäivällä.


Savusaunan myötä polttopuiden tarve mökillä on noussut ihan uudelle tasolle.  Pääsimme ostamaan paikalliselta isännältä komean leppähalkokasan rantaan tuotuna. Mies sai touhuta muutaman tunnin ennen kuin halot olivat sateelta suojassa, kauniissa pinoissa.




Yksi oma mökkiruokalempparini ovat grillatut kala-kasvisnyytit. Ne ovat helpot tehdä, ainekset löytvät aina kaapista ja lopputulos on taatusti onnistunut. Ohjetta voi varioida loputtomiin, mutta perusidea on, että otetaan pala foliota, pilkotaan keko mitä tahansa kasviksia ja päälle ladotaan jotain kalaa. Vähän suolaa ja pippuria, sekä pinnalle muutamia nokareita jotain soveltuvaa tuorejuustoa. Sitten nyytit grilliin (tai uuniin). Noin tunnin haudutus ja se on siinä; jo nyyttien avaaminen on nautinto, sillä kääreestä tulvahtava tuoksu on taivaallinen.

Mies paistoi lohi-kasvisnyyttien kaveriksi kuhafileitä


 Poikkesimme naapurissa munkkikahvilla


Ja lähdimme sitten yhdessä naapureiden kanssa ajelemaan veneellä, sillä sunnuntai-ilta oli kaunis ja tyyni.

Keväällä merellä on ihmeellinen äänimaailma. Joka puolella humisevat tuhansien lintujen kujerrus, huutelu, vislailu, huhuilu, viserrys ja kurlutus. Tulee mieleen viidakon äänet.

Merellä myös näytti lumoavan kauniilta


 Ihailimme yhdessä auringonlaskua


 Kun lopulta palailtiin hämärtyvässä kevätillassa takaisin mökille, savusauna odotti jo valmiina 





Vappua vastaanotettiin perinteiseen tapaan, tutussa seurassa






TallennaTallenna

9 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Ihanaa toukokuun aloitusta! Ja kyllähän se teillä alkoikin todella mukavasti. Noita kasviskääröjä mäkin teen usein just sen takia kun ovat helppoja ja sinne voi mitä vaan laittaa:) Mistä tuo paprikahilloke on kotoisin, näytti jotenkin niin houkuttelevalta...

Äsken laitoin munkkitaikinan kohoomaan, että pojat saavat heti aamupalaksi munkkeja kun heräävät:) Täyytpä ruveta paistamaan. Ja hei, mulle käy ton siman kanssa joka vuosi samalla tavalla! Nytkin muistin sen ajoissa, mutta kyllä se vasta perjantai aamuna laitetettiin. Rusinat ovat nouseet ja mielenkiinnolla odotan miltä se maistuu...

Ihanaa toukokuuta siis teille koko poppoolle<3

Anonyymi kirjoitti...

Hei,tykkään todella blogistasi ja innolla odotan aina uutta postausta. Ihailen selkeää sisustustyyliäsi.Kuvatkin niin kauniita ja inspiroivia.
Mukavaa kesän odottelua.-Sari-

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Kati, kelpasipa teillä poikien herätä kun pöydässä oli tuoreet munkit! Noista tilanteista jää muistoja. Kun olin lapsi, äiti lelli meitä mökillä paistamalla lättyjä aamupalapöytään. Se oli suloinen herätys ja jäi todella mieleen, sillä aina muulloin äiti piti tiukasti kiinni terveellisestä ruuasta ja erityisesti ravitsevista aamupaloista.

Meillä pikasima oli taas oikein hyvää!

Ja tuo paprikamarmeladi oli kiinnostava tuttavuus, erityisesti juuri juustojen kanssa. Valmistaja ruotsalainen Sörgården Måla ja löytyi matkan varrelta isosta K-marketista.

Ja Sari, tosi kiva kuulla että tykkäät blogistani :-D


Kati kirjoitti...

hei, kiitti Heli, täytyy viimeistään Ruotsin reissulla katsoa kauppojen tarjontaa jos ei löydy täältä meidän suunnilta.

Merja kirjoitti...

Kiitos kasvisnyyttiohjeesta ja hienoista kuvista:)

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Olen jo pitkään seurannut blogiasi ja odotan myös innokkaasti uusia postauksia. En ole kovin ahkera kommentoimaan eri blogeissa, oikeastaan vasta nyt olen alkanut kommentoimaan joitakin lempiblogejani. Onhan se blogistille varmaan mukavaa nähdä kommentteja.

Kuvasi kotoasi ja mökiltä ovat niin seesteisiä. Varsinkin mökkikuvat ovat ihania. Minulle tulee aina niin rentoutunut olo kun katson niitä. Oma mökkini on myös korkealla mäen päällä ja järven rannalla, tulee niin kotoinen olo.

Kaunista kevättä toivotellen

Ritva

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Kiitos Merja ja Ritva!

Todellakin on kiva kun te lukijat jaksatte välillä ilmoitella itsestänne! Siitä tulee mukavaa vuorovaikutteisuutta, useimmiten kun havainnot vastaanottavasta tahosta näkyvät vain vaihtelevina lukuina kävijälaskurissa.

Itselläni on usein tunne, että vaikka nautinkin kauhean paljon ihan arkisesta mökki- ja kotielämästä, niin ei se kuitenkaan mitään niin ihmeellistä ole. Että kannattaakohan tämä homma lopultakaan ja saakohan siitä itseni lisäksi kukaan muu mitään.. Monilla teillä lukijoilla on varmasti vähintään yhtä kivat ympäristöt ja hommailette siellä varmasti usein kiinnostavampia juttuja kuin minä, kotinne ovat kauniita ja teillä on varmasti paljon siistimpää kuin meillä :-D

Siksi kuulostaa tosi kivalta, että joku on kokenut blogini kuvat esimerkiksi rentouttavina tai seesteisinä, tai jopa inspiroivina. Siitä tulee tunne, ettei tämä jakaminen taida kuitenkaan ihan turhaa olla!

Leppoisaa loppuviikkoa teille kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin muistin pitkästä aikaa tulla tänne, luen kyllä kaikki juttusi. Ehdottomasti esteettisin blogi, mitä on.
Tämänkertaiset merikuvat käsittämättömän kauniita.

Se, mikä tekee tästä blogista erityisen, on että sisustus on erittäin kaunis ja seesteinen, mutta silti ajankohtainen ja persoonallinen. Ei liian "blogi-trendikäs", vaan todella hyvällä maulla.

Tuota mökkiäsi kyllä vähän kadehdin..:)

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Voi kiitos Anonyymi - olen lähes sanaton.... Ihana kommentti <3

Vaikken tätä blogia kyllä todellakaan minään varsinaisena sisustusblogina pidäkään (se on liian homsantuusa siihen) niin yksi periaaate on kuitenkin, ettei tiloja stailailla kuviin, ainakaan paljoa. Meillä on usein sekaista, tavaroita väärissä paikoissa, pinoja ja riemunkirjavuutta, ja se saa kuvissa näkyä. Asuuhan meillä iso porukka eikä koti pysy sliipattuna. Eikä tarvitsekaan.

Erityisesti siksi on kiva, kun olet nähnyt kauneutta kaiken kotoisen sekamelskan keskellä! Kyllähän minä siihenkin kaikesta huolimatta pyrin.

Leppoisaa viikonloppua!