.

.
.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Leipomispäivä

Vielä noin viikko sitten kotijärvellä hiihdettiin, nyt se on lähes sula. Jäiden lähtö tapahtui tänä vuonna todella nopeasti.

Tänään aamupäivällä jäistä oli jäljellä enää muutama pieni lautta, jotka jo iltapäivällä olivat sateen takia melkein hävinneet.


Mies kaatoi rannasta muutaman suuren, huonokuntoisen lepän. Sen seurauksena halkovarastot ovat alkaneet täyttyä ääriään myöten.


Myös uuden kasvun ihme yllättää joka kevät. Raparperit ovat havahtuneet kevääseen, ensimmäisinä potagerissa.


Ystävämme ovat siirtäneet pihapiiriinsä vanhan hirsirakennuksen, jonka toisessa päässä on mahtava sauna ja toisessa päässä tunnelmallinen leivintupa suurine leivinuuneineen. Rakennus on joiltain osin vielä hieman kesken, mutta sauna ja uuni toimivat erinomaisesti.

Niinpä pääsimme lauantaina osallistumaan leipomispäivään, jonka ohjelmassa olivat ohrarieskat, italialaiset pitsat, karjalanpiirakat, hiivaleivät ja pullapitkot. Päivän päätteksi odotti lämmin sauna.

Koillismaalaisesta ohrarieskasta aloitettiin


Talon isäntä oli aloittanut leivinuunin lämmittämisen jo torstaina. Hän myös hoiti paistamisen, sekä teki suurimman osan taikinoista.


Pieni leipomiskaverimme Alva, joka on tehnyt kummipojastamme enon


Toisena vuorossa olivat italialaiset kiviuunipitsat, joista halusimme mahdollisimman aidon makuiset. Sitä varten leivontaryhmää piti tietysti vahvistaa aidoilla italialaisilla.

Stella pilkkoo


Lopputulokset olivat kaikkien mielestä täydelliset



Pitsat valmistettiin Carlan kondiittorina elämäntyönsä tehneen isoisän antamalla reseptillä. Yksi minulle uusi asia oli se, että kaikki kasvistäytteet kypsennettiin paistinpannulla ennen kun ne lisättiin pitsoihin.

Ihanat pitsamestarimme Carla ja Stella



Kun pitsat oli tehty, siirryttiin karjalanpiirakoihin


Myös italialaiset vaihtoivat sujuvasti moodia pitsoista karjalanpiirakoihin



Uunikuumien piirakoiden sively maito-voi-seoksella on tärkeä työvaihe


Välillä uunissa paistui muutama hiivaleipä. Seuraavat omat leipomukseni olivat kaksi suurta pullapitkoa, jotka syntyivät joutuisasti...


... komistuivat kohotessaan...


... ja jotka uuni vielä muhkeammiksi muovasi. Runsas raesokerikerros pitkon pinnalla kuuluu asiaan.



Hyvää viikkoa!


TallennaTallenna

2 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Voi kun olisi vielä tullut tuoksuefekti kuvien mukana:) Tai oisko ollut vähän liikaa, kun nyt jo kuola valuu... Mielettömät herkut ja voi vaan kuvitella miten ihanan makuisia ja noista tuoksuista puhumattakaan. Tämä on varmasti ollut myös kiva elämys italialaisille nuorille. Kivaa vapun odotusta ja viikonloppua<3

Heli/ Rakas vanha valkoinen taloni kirjoitti...

Sinäpä sen sanoit Kati, useinkin tulee mieleen, että tuoksut pitäisi jotenkin saada tallennettua kuviin! Ja äänet myös, esimerkiksi kevätaamuinen lintujen laulukonsertti. Tai vesilintujen huutelu ja sirkkojen siritys savusaunan portailla kesäiltana.

Noista tyttären italialaisista opiskelutovereista on tullut meidänkin ystäviä, niin paljon ollaan oltu tässä vaihtopiskeluvuoden aikana tekemisissä. Ihania tyyppejä!

Hauskaa vapun odotusta ja viikonloppua sinnekin <3