.

.
.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Naamareita ja pokerinaamoja

Muutama vuosi sitten, kun lapset olivat vielä ihan pieniä, tein heistä kaikista kipsiharsonaamarit. Siis sellaisesta apteekista ostettavasta kipsiharsosta, jota sairaalassa käytetään vaikkapa katkenneen jalan kipsaamiseen. Kasvoille kipsiharsoa laitetaan vain huomattavasti ohuempi kerros ja annetaan sen kuivua siihen. Tuloksena on kolmiulotteinen kasvokuva, johon piirteet taltioituvat hyvin.

Tällaista naamiota kutsutaan myös nimellä kuolinnaamio, sillä ennenvanhaan sellainen saatettiin tehdä muistoksi kuolleen ihmisen kasvoista. Tietämäni mukaan mm. Jean Sibeliuksesta on tehty kipsinen kuolinnaamio.

Kipsinaamion tekeminen tuntuu kasvoilla suunnilleen samalta kuin mikä tahansa naamio, eli ihan miellyttävältä. Erona on vain se, että kasvot täytyy pitää liikkumattomina noin kymmenen minutin ajan jotta kipsi saa rauhassa kuivua muotoonsa. Pienten lasten kanssa siinä olikin hieman haastetta... Onneksi lapsemme ovat melko keskittymiskykyisiä ja sain kuin sainkin naamiot aikaiseksi. Nyt vuosien päästä ne ovat varsinaiset taideaarteeni!

Ne olivat pitkään yläkertaan vievän portaikon muuriseinässä kiinni.


Kunnes eräänä päivänä yksi naamareista oli kauhistuksekseni tipahtanut alas. Sellaistahan hauras kipsi ei kovin hyvin kestä. Onneksi naamari ei mennyt rikki, eikä edes nenä sisään. Mutta päätin, että ne tarvitsevat pikimmiten vakaamman alustan. Uusia naamareita kun ei tuolta aikakaudelta enää saa, mikään naamareista ei enää läheskään mahtuisi mallinsa ylle. Niin nopeasti palleroiset lapsemme kasvavat ja muuttavat muotoaan...

Niinpä ostin Honkkarista tyhjän maalausalustan, sellaisen perinteisen puukehykseen pingotetun, valkoiseksi pohjustetun kankaan. Pingotin päälle vielä toisen, pellavaisen kankaan jotta sain vähän sävyä taustaan. Sitten kiinnitin naamarit rautalangalla kankaaseen.


Nyt pitäisi vain löytää tälle rakkaalle "naamataululle" arvoisensa paikka. 

Virkkausprojekti kohtasi tänään uuden takaiskun. Kun tulin töistä, koukku löytyi lattialta pää  käyttökelvottomaksi purtuna.


Vahvin epäilys kohdistuu näihin kahteen tyyppiin, jotka tosin yrittivät huokua viattomuutta, mutta jotka olivat todistettavasti tapahtuma-aikaan ainoina paikalla ja joista kummallakaan ei ole pitävää alibia. 


Maton virkkaamiseen tulee nyt väkisin ainakin muutaman päivän tauko. Tulisi muutenkin, sillä matonkude loppui. Onneksi, niin ei harmita niin paljon työvälineen yllättävä tuhoutuminen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana idea nuo kipsinaamarit!

Pilvi kirjoitti...

Niin minustakin, anonyymi! Olen tosi iloinen, että tuli tehtyä ne silloin, kun lapset olivat vielä melko babyfaceja.

Tykkään noiden naamareiden vähän rouheasta, paperimaisesta pinnasta, johon valot ja varjot piirtyvät kauniisti. Ne ovat mielestäni riittävän näköisiäkin.

Mutta naamarin sisäpuolihan on luonnollisesti täysin identtinen kasvomuotti, johon ovat tallentuneet lähes ihohuokosetkin. Jos jättäisi silmäaukot avaamatta naamariin, se varmaankin toimisi myös valumuottina kipsiveistokselle, joka taltioisi kasvot täysin 1:1.

Eli jotain sellakkaa ensin naamarin sisäpintaan, sitten kipsivelli naamariin, jämähtämisen jälkeen muotti irti - ja täydellinen näköisveistos olisi valmis.

Pitäisi tehdä yksi naamari ihan tuota kokeilua varten. Menetelmä saattaisi toimiakin :-)