.

.
.

torstai 22. joulukuuta 2011

No onkos tullut kesä...

Niitä tipahtelee nyt joka päivä, joulukortteja. Todella sydäntä lämmittävää lukea ystävien ja sukulaisten tervehdyksiä ja katsella heidän ajatuksella hankkimiaan tai rakkaudella valmistamiaan kortteja. Eikä niitä millään raaski jättää jonnekin pinoon ja pois silmistä senkään jälkeen, kun ne on luettu.

Joulukortteja täytyy voida ihailla koko joulun ajan. Siksi meillä on vakiintunut tavaksi ripustaa kortit pyykkipojilla ruokailukuistin oviaukon yläreunaan kiinnitettyyn naruun. Siinä ne näkee joka kerta kun kulkee ohi ja tekstit on helposti luettavissa toiselta puolen. Kaikki perheenjäsenet ehtivät ne varmasti kunnolla nähdä ja myös joulunajan vieraat pääsevät ihailemaan kortteja.


Sitten kun joulu on ohi ja talo riisutaan juhlalookista, kortit päätyvät meillä niputettuna arkistolaatikoihin. Vuosien saatossa niitä on kertynyt melkoiset määrät. Uskon, että niihin on ihana palata joskus aikojen päästä   

Ps. Huom. kaunis lumivalkoinen maisema ikkunan ulkopuolella, jolla meitä eteläsuomalaisiakin hemmotellaan näillä näkymin vielä vuorokauden ajan - jonka jälkeen sitten mennäänkin reilusti plussan puolelle.

Ei kommentteja: