Lokoisia lomapäiviä

Voisin olla vaikka koko kesän mökillä, mutta se ei ole mahdollista. Miehen töiden takia ja myös lasten toiveista johtuen täytyy aina välillä tulla kaupunkiin. Tämäkin kesäloma on pääosin mennyt melko rennoissa merkeissä, mutta jotain olen saanut aikaiseksikin - kuten kesäkalusteiden kunnostusta.

Kansituolit vörkkivät taas monta vuotta kun niiden rungot on käsitelty puuoljyllä ja kankaat vaihdettu uusiin. Taaempana näkyvät vanhat puutarhapenkit ovat lemppareitani, jotka myös huollettiin tänä kesänä perusteellisesti jonka jälkeen ne päätyivät laiturille. Noita penkkejä olet etsiskellyt nettihuutokaupoista lisää, olisi ihanaa laittaa niitä sinne tänne puutarhaan esim. omenapuiden alle. Vaan enpä ainakaan vielä ole löytänyt!

Kansituoleihin löysin punaisen markiisikankaan. 

Vaaleanpunaiset ruusut ovat luonnonkukkien lisäksi kukkineet viime aikoina erityisen kauniisti puutarhassa. Alla Coral Dawn köynnösruusu.

Ihanan tuoksuinen Louis Odier

Oikealla myös Louis Odierin kukka ja vasemmalla miehen veljen Virosta tuoma villiruusu. Sekin tuoksuu hyvälle ja kukkii runsaasti, mutta leviää lähes ongelmallisesti, samaan tapaan kuin kotoinen juhannusruusu.

Myös noin kolme vuotta vanha jalokärhö on tänä kesänä alkanut kukkia upeasti

Ihanat luonnonkukat kukkivat aina

Rantamme on nykyisin käytännöllisesti katsoen uintikelvoton mm. runsaana rehottavan lummekasvuston takia

Nuo lumpeet ja muut rehevät vesikasvit ovat välillä harmittaneet kovastikin ja erilaisia ruoppaustoimenpiteitä on ollut suunnitteilla. Nyt olen kuitenkin alkanut taipua ajatukseen, ettei rantaamme ehkä koskaan saada kunnollista uintipaikkaa. Täytyisi kai alkaa katsella lummerantaa uusin silmin, vähän sellaisia Monet'n puutarhamaisia kauneusarvoja omaavana asiana, ja lakata haaveilemasta omasta uimarannasta...

Ja onhan tuo lumpeenkukka kyllä tosi kaunis!

Tänä kesänä kirsikat ovat maistuneet erityisen hyville. Niitä ollaankin syöty päivittäin.

Mansikka-aika tietysti on tuonut oman lisänsä ruokavalioon. Joka kesäinen pakollinen mansikka-kakku brita-versiona

Pellin kokoisista pohjista tuli niin yllättävän suuri kakku, että pääsimme pyytämään mukavaa naapuruston väkeäkin kakunsyöntitalkoisiin. 

Tytär innostui tekemään myös erilaisia mansikkasmoothieita

Ja sitten seuraa taas helppo kesäherkkuvinkki: hyvän mansikaherkun saa aikaiseksi pilkkomalla kulhoon tuoreita, makeita mansikoita ja murskaamalla sekaan digestivekeksin sekä lorauttamalla lopuksi joukkoon Vanilla Cremeä. 

Näin mansikka-aikaan kesä on suloisimmillaan, mutta sellainen pieni vire on jo ilmassa, että vuodenaika   on pikkuhiljaa vääjäämättä vaihtumassa. Siitä muistuttavat myös puissa kypsyvät hedelmät, jotka ovat jo yllättävänkin isoja....

Lokoisia loppukesän päiviä kaikille!

Mökkielämää

Rakkaassa vanhassa talossa on ollut hiljaista, tuoreimmat tunnelmat löytyvät mökkiblogista. Tervetuloa!

   

Vanha puutarha yllättää

Muistatteko, kun keväämmällä ihmettelin erästä kookasta ja erikoisen näköistä kasvinalkua pihallamme? Otin siitä kuvankin:

Kun viime sunnuntaina palasimme reissusta, arvoitus ratkesi. Luonnonkukkien joukosta kohosi puolentoista metrin korkeuteen oranssi lilja, joka lienee vanhan, kolmekymmentäluvulla perustetun puutarhamme peruja. En ole ennen huomannut sitä (?) 

Ainoa ongelma on se, että kukkia näyttäisi olevan tasan yksi. Noin komeita kasveja voisi itsekseen ilmestyä puutarhaan enemmänkin!

Ihana Italia!

Olimme pari viikkoa Italiassa, ensin Sardiniassa ja sitten Roomassa.

Sardiniassa asuimme ihanassa talossa Pulan kylässä, lähellä pääkaupunkia Cagliaria. Paikka oli paratiisimainen kukkineen, hedelmäpuineen ja samettihiekkarantaisine merineen. Päivät helteisessä Roomassa olivat täynnä ohjelmaa. Oli myös onnellista olla kerrankin pidempi aika oman perheen kesken tiiviisti yhdessä. Muistona matkasta todella levännyt ja virkistynyt mieli, mahtavat rusketusrajat ja kävelemisestä kipeät jalat.

Italialaiset olivat hyvin rentoja ja ystävällisiä ja aivan erityisti sardinialaiset. Ah, tuonne vielä uudelleen ja mielellään muutama italian kielikurssi ennen sitä!

Kolmekymmentäviisiasteisen Rooman jälkeen kotimaan, tuota ... tällä hetkellä hiukan viileähkö ja raikkaan kostea kesäsää ei tunnukaan ylettömän ankealta, vaan lähes mukavalta vaihtelulta. En minä toivo, että tätä jatkuisi koko loppukesän, mutta on kyllä helpompi lämmittää itseään, kuin viilentää.

Nyt tulee kotibloggailuun varmaan vielä edellistäkin pidempi tauko, sillä siirrymme mökille heti kun mahdollista. Se saattaa synnyttää jotain mökkiblogin puolelle.

Nautitaan Suomen suvesta! Sateella muuten tuoksut ovat ihan omaa luokkaansa.... :-P

Kohti keskikesää

Ehostimme alkavan kesän kunniaksi kakkosautomme jo entuudestaan puhuttelevan katseen irtoripsillä. Siitä tuli kovin feminiininen. Vastalahjaksi näkee nyt tavan takaa iloisia naamoja liikenteessä. Se on joskus pienestä kii!

Ehkä näitä kukkajuttuja alkaa kohta olla täällä liikaakin, mutta kun en tällä hetkellä oikein näe maailmassa mitään muuta... Terassilla on monta ruukullista markettoja, auringonkukkia ja keltaisia samettikukkia

Hedelmäpuiden riisuunnuttua valtavista kukkapilvistään, joukko muita puutarhan kuningattaria valmistautuu loiston aikoihin. Alppiruusujen kukinta on jo pitkällä:

Ihmetyttää oikeastaan, että meidän koleilla korkeuksillamme ylipäätään kasvaa niin komea kasvi kuin alppiruusu! Lempikukkani pioni ja sen hyvää lupaavat nuput

Myös iiris alkaa olla täynnä nuppuja. Sen paraatipaikalle puutarhassamme meillä on ihan erityiset syyt... <3

Juhannusruusulla tuppaa menemään vähän överiksi. Se ei malta odottaa juhannukseen vaan pukkaa koko suuren pensaan vieriviereen nuppuja heti kesäkuun alussa. Kukinta on tietysti upea ja ihanan tuoksuinenkin, mutta vie pensaalta voimat niin totaalisesti, että heti kukinnan jälkeen se ensin nopeasti kellastuu ja sitten tiputtaa suurimman osan lehdistään. Niinpä ihailemme koko loppukesän harvalehtistä, piikkistä ruusupensaanoksistoa. Eli vähempikin riittäisi juhannusruusulta.

Sitten ovat tietysti luonnonkukat, jotka synnyttävät pihan tunnelmaan aivan erityistä herkkyyttä täyttäessään  laitamat ja muut vähemmälle huomiolle jäävät pihan osat. Lemmikkejä on tänä kesänä nähty paljon

Koiranputki on yksi ihanimmista, oikea kesäaamun kukka!

Kurjenpolvi

Ja lopuksi leinikin seurassa voikukan siemenpallero, tosi nätti sekin. Voikukka on myös yksi lemppareitani ja sen vainoaminen on minusta täysin käsittämätön asia.   

Nauttikaa kesästä ja kukista!

Hedelmäpuut juhla-asussa

Pihalla on nyt niin satumaisen kaunista, ettei huvittaisi ollenkaan poistua kotoa. Hedelmäpuut kukkivat vain pienen hetken, mutta sitäkin upeammin!  

Luumupuut aloittivat, seuraavaksi oli vuorossa etupihan kirsikkapuu.  

Sitten avasivat kukkansa takapihan omenapuut

Omenapuiden kukkiessa tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt. 

Kuistilla kukkivat pelakuut. Ne samat, jotka keväällä juurruttelin vesimaljakoissa.

Täällä oli viikonloppuna helteiset säät. Olisi ollut ihanaa nauttia sunnuntaikahvit laiturilla, mutta se ei nyt onnistu, sillä lokki on ominut laiturimme pesäpaikakseen. Kun se hautoo kolmea munaansa laiturin penkille rakentamassaan pesässä, ei kenelläkään ole asiaa lähimaillekaan. Hiippaillessani ottamaan alla olevaa kuvaa, lokkiemo kuikuili jo epäluuloisesti penkin säleiden läpi. Pian sain osakseni koko lokkiyhdyskunnan vihat ja jouduin nopeasti siirtymään kauemmas. 

Eli odottelemme, että nuori lokkisukupolvi on saatu siivilleen ja käytämme laituria vasta sitten... 

Kesäkukkia ja grilliruokaa

Kukat jaksavat innostaa tähän aikaan vuodesta. Olen joskus istuttanut särkynyttäsydäntä tontin reunalle, kuusiaidan viereen. Se on ihana kukka ja ansaitsisi tulla siirretyksi pihan takaperukoilta vähän lähemmäs kulkureittejä.

Tulppaanejakin tupsahtelee joka kevät sieltä ja täältä. Ne ovat tosi kauniita nyt, kun muu kukkaloisto vielä odottaa kesän etenemistä. Pitäisikin ottaa ensi syksynä projektiksi istuttaa tulppaanin sipuleita runsaasti lisää.

Tällainen erikoisen näköinen, kookas kasvi kiinnittää huomiota kielojen ja kurjenpolvien seassa. Mikähän se oikein on?

Lämmenneet säät ovat innostaneet kantamaan ulos myös kesäkukkia

Markettoja ja vaaleanpunaisia hortensioita

Harmaankirjavat muratit saavat tänä kesänä jakaa ruukun hortensioiden kanssa

Vähän varjoisemmilla paikoilla oleviin parvekelaatikoihin istutin valkoista petuniaa. Kuva keittiön ikkunan alta. Taimet ovat vielä minikokoisia, mutta odotan niiden piakkoin rehahtavan niin suuriksi, että näen valkoisen kukkarunsauden suoraan tiskipöydän äärestä, samalla kun tiskaan. Pelakuut ovat vielä odottaneet sisällä, mutta sääennusteet näyttävät nyt siltä, että nekin voisi jo siirtää ulos.

Päivitimme miehen kanssa myös monivuotisten perennojen penkkiä. Tässä alapihalle vievien portaiden oikean puoleisessa kukkapenkissä on takana syysleimua, edempänä monta valkoista ja vaaleanpunaista pionia, köynnöstelineessä jalokärhöä ja maanpeitekasvina mansikkaa. Taustalla sojottavat vielä lehdettömät Louis Odier-ruusun oksat.

Vasemman puoleisessa perennapenkissä on sinisiä iiriksiä ja niinikään runsaasti valkoista ja vaaleanpunaista pionia. Maanpeitekasvina siinäkin mansikkaa. Pelkään vähän, että ihanat pionit eivät muutamaan vuoteen kuki, sillä niiden valtavankokoinen, syvä juuri meni poikki siirtämisen yhteydessä.

Ulkoruokailukausikin avattiin tänään. Tehtiin vahvasti maustetulla jauhelihalla ja murskatulla tomaatilla täytettyjä paprikoita, pinnalle ripoteltiin voimakasta emmentaljuustoa.

Lisäksi grillattiin kanankoipia ja kesäkurpitsaviipaleita. Ah kuinka hyvälle ne ulkoilmassa maistuvat!

Ja jälkiruokana - sehän täytyy tietysti aina olla - pakastemansikoita ja -mustikoita vatkatun vanillacremen kanssa.