lauantai 26. tammikuuta 2013

Kahvionnelassa


Tammikuun - kurinpalautuskuukauden - kunniaksi tein ihanaa ratatouillea. Se ruokalaji yllättää: kuinka voi pelkistä vihanneksista syntyä niin hyvä ruoka!

Vaikka onhan se tiedossakin; kasvisruoka voi olla todella herkullista, tottakai.  Ratatouillen seurana meillä oli uunibroileria.


Marimekon Vermutti-pöytäliina sopi kattaukseen, kun ruokana oli värikästä kasvispataa.


Ripottelin ratatouillen pinnalle yrttimaustettuja fetakuutioita ja runsaasti tuoretta persiljaa


Meillä ruokapöydässä on melkein aina myös  suuri kattilallinen kuohkeaa perunamuusia, koska lapset sitä erityisesti toivovat. 


Vanha kahvikoneemme hajosi ja mies pääsi viimein toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa ja ostamaan kunnon espressokeittimen. Hänen valittunsa on ECM-merkkinen, kunnioitusta herättävän näköinen (ja kokoinen) teräsmasiina. 

Mutta ihme kyllä me aloittelijatkin osaaamme tehdä sillä lyhyen harjoittelun jälkeen mahtavan makuista kahvia, jossa on syvä ja pehmeä aromi. Ei tietoakaan kitkeristä ja happoisista makuvivahteista, joihin saimme tottua edellisen, täysautomaattisen kahvikoneen kanssa. Tehokkaan maidonvaahdottimen ja erityisen kahvimaidon ansiosta  esim. cappuccinon rakenne on aivan samanlainen kuin hyvässä italialaisessa kahvilassa.  

Tuntuu, että meidän kahvifriikkien elämässä on nyt alkanut aivan uusi aikakausi!


Varsinkin tekniikasta ja italialaisesta kahvista kiinnostunut mies tykkää rassailla espressokeitintä ja etsiä sitkeästi optimaalista jauhatuskarkeuden, paineen, maidonvaahdotustekniikan ja muiden lopputulokseen vaikuttavien tekijöiden yhdistelmää. 


Siinä ohessa minä saan tämän tästä eteeni salskean baristan tarjoileman, tuoksuvan cappuccino-kupillisen :) Eli ei lainkaan hullumpi ostos tuo kahvikone!


Leppoisaa lauantai-iltaa teille kaikille!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Jäähyväiset joululle


Punainen on poistunut talosta, samoin joulukoristeet. Vain muutama valosarja on vielä muistona valon juhlasta. 


Näkymä portaista kellariin


Vaikka joulu on ohi, kynttilöitä kuluu edelleen kovaa tahtia


Arkeenpalaamisleipomuksina syntyi sata karjalanpiirakkaa. Ne ovat helppoja ja nopeita tehdä ja itse tehtyinä paljon parempia kuin kaupasta ostetut.


Nopea sukellus voimaitoon viimeistelee herkun


Jälkiruuaksi rahkavoisilmäpullia 




perjantai 4. tammikuuta 2013

Loppiainen


Aika on hujahtanut loppiaiseen, ihana joulu alkaa olla auttamatta ohitse. Maanantaina lähtee kuusi ja samalla  myös joulukoristeet ja punainen. Aletaan kallistua kevääseen. Sitä ennen saa kuitenkin nauttia joulutunnelmasta vielä viikonlopun ajan.

Vanha rantasauna tarjosi aatonaaton saunassa tunnelmalliset löylyt.


Jäniksenjälkiä laiturilla


Joulukuusi, vielä kerran


Hyvää loppiaista!


tiistai 1. tammikuuta 2013

Tikapuut Taivaaseen


Uudenvuoden yön jälkiruoka on meillä jo vuosien ajan ollut tiramisu, yleisön pyynnöstä. Nimensä mukainen taivaan tavoittelu sopii vuoden vaihtumiseen, toivotaanhan ja toivotetaanhan uudesta vuodesta Onnellista.


Ehkä tulevanakaan vuonna ei ihan taivas aukene, mutta kantakoon siivet kuitenkin


Ja unelmat; vaalitaan vanhoja, uneksitaan uusia


Ei pelätä turhia, eikä anneta periksi - mutta päästetään irti tarpeettomasta


Katsellaan tähtiä ja toivotaan tähdenlentoja


 Suotuisia tuulia tulevana vuonna meille kaikille, 
tulkoon vuodesta onnellinen, 
olkaamme Kotonamme. 

Hyvää Uutta Vuotta!


maanantai 24. joulukuuta 2012

Välähdyksiä Jouluyönä


Jouluaatto on kääntynyt jouluyöksi. Ihana, kiireetön tunnelma, joulaulut ja suklaa. Ja tietysti  yökahvit. Seurana oma perhe, mukava jouluvieras ja joulupukilta saatu kirjalahja. Onnellista!


Talvinen sää on tarjonnut joulun vietolle täydelliset puitteet. Tällaisissa postikorttimaisemissa kävelimme läheiseen kirkkoon jouluaaton vesperiin. Kuvasta puuttuu tytär, joka oli kännykkäkameran toisella puolella.


Kortit


Joulumenussa pitäydyttiin perinteisessä tälläkin kertaa. Jälkuruokana jouluhalko, oman puutarhan luumuista tehdyllä hillo- sekä sitruunarahkakermatäytteellä. Koristeluna kinuskipuolukkasydämet.


 Rauhallista Joulua!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Lunta pyryttää

Lumipyryä on jatkunut päivästä toiseen. Maisemat ovat pehmeiden kinosten peitossa. Joulunodotustunnelma on täydellinen.

Mutta jos haluaa ottaa kuvia, täytyy olla valppaana, sillä päivässä on vain hetken aikaa valoisaa.


Lapset rakastavat lunta ja viettävät päivät ulkona


Lunta on tupruttanut kuistin kynnykselle asti


Postikorttimaisemien innoittamana ostin pienen adventtikuusen kuistille. Hyvä idea, kuusen tuoksu eteisessä on kiva tervetulotoivotus.


Tässä adventtikuusessa on vain kaksi koristetta, latvatähti ja ikivanha joulupukkikoriste


Aamukahvit unenhiljaisessa talossa ihan yksin lehden ja kalenterisuklaan kanssa. 


Ovatkohan sellaiset hetket yleisemminkin erityisesti perheenäitien huippuhetkiä, kun on vapaa-aamu ja kaikki perheenjäsenet ovat kotona, mutta nukkuvat ja voi juoda kahvit ja lukea lehden yksin hiljaisessa talossa?

Kuunnella radiosta joululauluja ja siirtyä vähitellen riipputuoliin neulomaan ja ihailemaan lumisia maisemia.. Ja sekin, kun niitä unenpöpperöisiä lapsia alkaa vähitellen ilmestyä alakertaan, ensin näkyvät vain varpaat rappusten mutkassa...  


Ihana, pehmeä lumen valo sisätiloissakin


Mietiskelin, mitkä ovat tänä vuonna eniten omat jouluvärini. Ehkäpä  valkoinen eri sävyissään, oranssiin taittuva, puhdas punainen sekä harmahtava turkoosi. Hopeakin ihan vähän, mutta ei kulta.


Piparkakkutalo sai vielä tyttären toimesta lintulaudan ja tuuheahäntäisen oravan katon harjalle keikkumaan


Sunnuntairuuaksi tehtiin lihamureketta ja perunamuusia


Lopuksi, hyvät kolmannen adventin toivotukset pikku-Bellan myötä!