Turhautumia

Kamera on edelleen korjattavana. Onpa ollut harvinaisen huomo asiakaskokemus, kyseessä pääkaupunkiseudun ainoa Sony-huolto, InfoCare. Luvatut aikataulut ovat paukkuneet ajat sitten, oleellisia hintatietoja on jäänyt saamatta, tiedusteluihin saa heikosti vastauksia ja sitten kun lopulta saa, ne ovat töykeän sävyisiä.

Kun viimein sain hinta-arvion, useiden viikkojen odottelun jälkeen, se tuli kahdessa erässä. Eikä ensimmäisestä hinta-arviosta käynyt mitenkään ilmi, ettei se ollutkaan koko arvio. Sen saatuaan piti kuitata hyväksyntä, jolla sitoutui korjaamisen aloittamiseen.

Pian tuon hyväksymisen jälkeen tuli yllättäen uusi hinta-arvioviesti, "arvion loppuosa", joka oli ensimmäiseen verrattuna moninkertainen ja kameran arvoon nähden kohtuuton. Mutta kun oli jo ehtinyt sitoutua korjaamiseen ensimmäisen hintatiedon perusteella, peräytyminen olisi aiheuttanut kameran korjaamisen välittömän lopettamisen, mutta kuitenkin "sopimussakkona" useamman satasen laskun.

Lopputulos on se, että kamerani korjaaminen tulee maksamaan huomattavasti enemmän, kuin sen arvo on. Jopa enemmän, kuin se on uutena maksanut ja edelleenkin maksaisi. Lisäksi olen ollut luvatun kahden viikon sijasta jo useita kuukausia ilman kameraa.

Eikä siinä edes ole mitään monimutkaista vikaa. Korjaamisen piti olla nopea rutiinitoimenpide.

Niinpä edelleen mennään kännykkäkameralla. Se ei Lumia kasisatasessa ole kovin kummoinen. Siis pahoittelut kuvien heikosta laadusta..

Nautin kovasti pyykkien kuivattamisesta ulkonaruilla. Sain viimein ommeltua siihen tarkoitukseen oikeanlaisen pyykkipoikapussin. Sellaisen, jonka saa hyvin kaulan yli olalle ja asettumaan oikeaan kohtaan, sopivalle korkeudelle. Joka ei ole liian syvä ja jossa on tarpeeksi leveä suuaukko, niin että pyykkipoikaa hamuava käsi osuu kohteeseen ilman erityistä sihtaamista.

Nyt on pyykkien ripustaminen paljon helpompaa!

Ilmat ovat edelleen olleet suotuisat pyykkien ulkokuivatusta ajatellen, vaikka mennään jo lokakuussa

Olen viime päivinä taas jatkanut kesäkukkien huoltamista talvisäilytystä varten. Kukkivia pelakuita ei kyllä millään raaskisi viedä varastoon, mutta eivät ne kaikki oikein sisällekään mahdu.

Helsingin Punavuoressa olevassa ravintola Kynsilaukassa saa maailman parhaita marinoituja valkosipulinkynsiä. Olen muutamankin kerran yrittänyt tehdä itse samanlaisia. Jotain tuntuu mausta kuitenkin aina puuttuvan.

Kun mies toi työmatkaltaan tuliaiseksi tuoreen valkosipuliletin, päätin taas kerran yrittää.

Laitoin marinadiin tällä kertaa vettä, valkoviinietikkaa, valkoviiniä, konjakkia, oliiviöljyä, hunajaa, sokeria, suolaa, rose- ja viherpippuria, tuoretta timjamia ja rosmariiniä, musta- ja valkopippuria sekä muutaman laakerinlehden. Marinadi maistui lupaavalta. Nyt pitäisi vielä malttaa riittävän kauan ja antaa valkosipulinkynsien marinoitua vähintään viikon mutta mieluummin kahden ajan.

Jos lopputulos onnistuu, kirjoitan tänne tarkemman ohjeen. 

Aurinkoa syksyyn!

Kameratonta elämää

Kamerastani meni kesällä luullakseni kuvanvakain rikki ja jouduin viemään sen huoltoon. Koska kamera on Sony-merkkinen, löysin pääkaupunkiseudulta vain yhden sitä merkkiä huoltavan liikkeen. Korjausaikaennuste oli kaksi viikkoa.

Nyt on kulunut varmaankin jo kaksi kuukautta, eikä mitään ole kuulunut. Ei edes korjauksen kustannusarviota, jonka piti tulla heti alkuun??

Bloginikin kanssa olen odotellut kameraa. Ei oikein voi postailla, kun ei saa otettua kuvia. Kuvattavaa olisi kyllä ollut, täällä on ollut kaunis syksy. 

Otin sitten odotellessani muutaman (haljun) kuvan kännykkäkameralla. 

Olen edelleen siivoillut alimman kerroksen varastoa. Se projekti alkaakin olla jo loppusuoralla. On muuten aika kiva tunne, kun kohta koko talon kaikki epämääräiset tavarapesäkkeet on käyty läpi!

Olen mm. järjestellyt kangas- ja villalankavarastot

Koska on ollut jo pakkasöitä, monivuotiset kesäkukat on tuotu sisälle. Niiden on määrä jatkaa matkaansa varastoon talvehtimaan ja lepäilemään, mutta sitä ennen haluan vielä vähän aikaa katsella  pelakuiden kukkimista.

Kaivinkone on möyrinyt pihallamme koko kesän ja muokannut maaston muotoja. Iso osa pihasta on siltä osin jo valmis, mullatkin on levitelty ja nurmikot pääosin kylvetty. Ensi keväälle jäi vielä noin neljäsosa alapihaa ja yläpiha kokonaan.

Viimeiset nurmikkokylvöt tehtiin viime hetkellä, syyskuun puolivälissä. Ne ovat alkaneet mukavasti vihertää, kuten varmaan kuvastakin huomaa, kun oikein tarkkaan katsoo. Saunan takana näkyvä niemeke kylvettiin ensimmäisenä ja se on jo aivan vihreä.

Kaunista ja tunnelmallista syksyä!

Hedelmätarha

Oma kesä on mennyt pääasiassa mökillä, kotia on ylläpitänyt kesätöiden takia kaupunkiin sidottu nuoriso. Vähän ristiriitaista, kesä olisi ihanaa aikaa kotonakin...

Aikaisemmassa postauksessani kirjoitin, että tämä kesä tulee olemaan yhtä juhlahumua, kun on tyttären ylppärit ja pojan rippijuhla. Niin olikin, mutta elämä heitti niiden väliin vielä yhden "juhlan", äidin hautajaiset. 

Äidin yllättävä poismeno tummensi kerralla tämän kesän heleät värit. On aivan liian surullista joutua luopumaan äidistään, niin surullista, ettei sitä voi ennakkoon tajuta. Vaikka äiti oli iäkäs ja minä olen täysin aikuinen, itsekin äiti neljälle. Silti.

Kuvassa äiti suunnilleen minun ikäisenä 

Äiti rakasti värejä - ja kukkia. Melkein aina kun näen kukkia, tulee äiti mieleen, tavalla tai toisella. 

Erityisesti tietyistä kukista, kuten orvokeista. Ne olivat äidin lempikukkia. Hänestä ne näyttivät juuri heränneen, pienen lapsen silmiltä. 

Äiti kasvatti myös erikoisempia kukkia kuten camelioita, posliinikukkia ja orkideoita. Ja monia, monia muita. Hänen ikkunansa ja parvekkeensa, sekä pihansa ryöppysivät kukkia.

  Pihajasmike kukassa

Ihana, tuoksuva vironruusu

Matala kurtturuusu, Foxi

Ja joka puolelle levittäyvä karhunlöynnös

Kukkapenkin mansikkasato näytti lupaavalta, mutta minne ne oikein kypsyttyään hävisivät...

Talomme sijaitsee hyvin lämpimällä paikalla ja siksi meillä on usein kesäisin lämpöongelma. Ikkunat ja ovet ovat auki käytännössä kaikki kesäpäivät.

Yläkerran aulan kesätunnelmaa

Pojan huone ja kylppäri

Tarttis tehdä jotain näille yläkerran päädyn kahdelle herrain kammarille.

Näkymä kylppäristä aulaan

Huoleton kesämakuuhuone

 Olohuone

Koska mökillä ei vielä ole pesukonetta, pyykkiä pestään lähes taukoamatta kun käydään huoltoreissulla kotona. Ja kun pyykit voi kesällä kuivata ulkona ne tuoksuvat ihanalle. Kun noita ulkona kuivattuja pyykkejä käsitellään sisällä, koko talo tuoksuu puhtaalle pyykille. Siitä on tullut minulle yksi kesän tuoksutunnusmerkki.

Meidän rannassa on tehty suurehkoa maansiirto-operaatiota. Keväisin veden alle jäävää ranta-aluetta on korotettu. Samalla pihaa on pengerretty helpommin kuljettavaksi ja huollettavaksi ja sen eri osia on aiempaa paremmin jäsennelty. 

Näkymä rannasta talolle päin, alemmassa kuvassa myös rantasaunan nurkka

Rinteessä olevan penkereen kainaloon, kivimuuria vasten on tarkoitus perustaa hedelmätarha. Rinne viettää etelään, joten se on erinomaisen aurinkoinen, suojaisa ja lämmin paikka hedelmätarhalle. Mielessä siintelee viimekesäisen Sardinian lomatalon suuri ihana puutarha lukuisine hedelmäpuineen..

Entuudestaan rinteessä on seitsemän omena- ja kaksi punaluumupuuta, sekä suuri vanha keltaluumupensas. Haluaisimme lisäksi ainakin makeakirsikka-, keltaluumu ja päärynäpuun. Kaipaan myös erilaisia marjapensaita, ainakin musta- ja punaherukkaa, karviaista ja vadelmaa, ehkä vähän mansikkaakin.  Myös kasvimaa voisi tulla kyseeseen, jos se ei tarvitsisi kesällä jatkuvaa huolenpitoa, eli sen takia ei tarvitsisi pysyä kesää kotona.

Lisäksi ajattelin istuttaa johonkin kohtaan muistopuun äidille. Kultasade olisi sopiva.

Hedelmätarhan laidalle on suunnitteilla myös kasvihuone.

Omenasato kypsyy kovaa vauhtia

Puutarhasuunnittelun lomassa on kiva nauttia jätskikahvit laiturilla

Lopuksi muutamia paraikaa kukoistavia, loppukesän kukkijoita

Syysleimu

Jalokärhö Ville de Lyon - kukkinut komeasti koko kesän

Iki-ihana pallohortensia

Tämä voi näyttää vaatimattomalta kuvassa, mutta kyseessä on jalokärhö Nelly Moser, jonka loistava, raidallinen kukka on läpimitaltaan noin 15 senttiä. Köynnös on varmaankin ahdistunut yläpuolella rehottavasta viiniköynnöksestä ja kivunnut sen yli katonrajaan. Kun kukat ovat köynnöksen ylimmissä oksissa, nepä eivät olekaan enää katselukorkeudella. 

Vaati akrobatiaa saada kuvaan tuo yksikin kukka ja siitäkin näkyy alapuoli. Loput kukat ovat viiniköynnöksen yläpuolella ja ilahduttavat parvekkeelta kurkkijaa. Täytyisi tehdä asialle jotain ensi kesänä.

Suloista elokuuta!

Juhannustarina ...

... löytyy mökkiblogista, eli täältä

Onnellisia päiviä

Lähdimme yo-juhlien jälkeen lähes samantien Kreetalle, josta palasimme viime yönä. Juhlakukat olivat lakastuneet ja juhlista tuntuu muutenkin kuluneen jo vähän aikaa. Joten täytyy palata muistoissa taakse päin..

Juhlapäivän aamuna lakki ja kengät odottivat valmiina

Vaikka sääennusteet olivat olleet synkät, paistoi aurinko juhlapäivänä lämpöisesti ja mahdollisti kahvittelun puutarhassa, niin kuin oli toivottukin. 

Sisälläkin oli keväinen valo ja tunnelma. Senkin päällä ihasteltavana tuoreen ylioppilaan kuvataiteen lukiodiplomityö. 

Syreenien, kielojen ja ruusujen tuoksua

Juhlapöydän antimissa yhdistyivät ylioppilaan toiveesta suklaiset ja raikkaan hedelmäiset maut. Lisäksi oli tietysti vielä suuri tiramisu-torttu, jota ilman meille ei näköjään enää tule juhlaa. Tosin kuvassa siitä puuttuu vielä kaakaokoristelu, joka on sen ulkonäön kannalta hyvinkin tärkeä. Se meinasi nyt kokonaan unohtua, mutta onneksi viime hetkellä pisti silmään, että jotain oleellista puuttuu..

Leipomukset tehtiin omin ja avuliain sukulaisten voimin, paitsi täytekakut, jotka tilattiin ammattilaiselta. Suolaisena siskon tekemää lohipiirakkaa ja itse tekemääni voileipäkakkua. Tytär teki Aino-serkkunsa kanssa pikkuleivät joka myös koristeli sacher- ja juustokakun. Miehen äiti puolestaan leipoi pöytään perinteikkään pullakranssin.

Ilahduttavan monet ystävät, sukulaiset ja naapurit saapuivat jakamaan iloamme ja tekivät osaltaan juhlapäivästämme ikimuistoisen. Lämpöiset kiitokset siitä!

Olimme jo talvella päättäneet, että heti juhlan jälkeen ampaisemme reissuun, jotta saamme  loppukevään kiireen jälkeen kipeästi kaivatun lomavaihteen kunnolla käyntiin. Suuntana oli Kreeta, jossa emme miehen kanssa kumpikaan olleet aiemmin käyneet.

Se oli hyvä idea! Kiire loppui ja stressi helpotti Kreetan samettihiekkaisilla rannoilla, kolmenkymmenenviiden asteen lämpötilassa. Myös mieli lepäsi kaikkien niiden ihanien kukkaryöppyjen ja kehräävien kulkukissojen keskellä. Ruoka oli tietysti taivaallista, eikä tarvinne erikseen mainita, että joustovyötäröhousut tuntuvat nyt ihmeen mukavilta. 

Vuokrasimme heti lentokentältä auton, jolla kiertelimme saarta puolitoista viikkoa.

Palasimme kotiin viime yönä. Oli pehmeä lasku palata kotoisan kukkaloiston keskelle, joka on tähän aikaan kesästä täydessä kukoistuksessaan. Eipä paljoa jää Kreetasta jälkeen - paitsi tietysti kukinnan pituudessa.

Pihalla..

 Ja kuistilla..

Reissussa ollessamme täällä oli jo aloitettu rannan rakennusurakka. Tarkoitus on korottaa ranta-aluetta niin, ettei se enää jäisi kevättulvien alle. Samalla siivoamme rantaryteikön ja perustamme uutta nurmikkoa ihan rantaan saakka. 

Voi tulevina kesinä sitten köllötellä miehen kanssa riippukeinuissa rantapuistikossa ja muistella vaikkapa tätä onnellista alkukesää ja suloisen kukkasen kaiman ihania lakkiaisjuhlia..

Leppoisia kesäpäiviä!