torstai 2. heinäkuuta 2015

Kahden asunnon haikeanihanassa loukussa

Juhannusruusut kukkivat uskomattoman runsaasti, mutta lyhyen aikaa. Tänä vuonna, kuten usein aiemminkin, se meni meiltä melkein ohitse, koska olimme mökillä. 

Sekä kotimme, että mökkimme ovat vetovoimaisimmillaan juuri kesällä. Ja kahdessa paikassahan ei voi yhtä aikaa olla. Se tosiasia synnyttää välillä hieman haikeita tunnelmia. 


Yksi asia on kuitenkin selvä: Juhannus kuuluu viettää mökillä. Postaus tämänkesäisestä juhannuksenvietostamme löytyy täältä.


Kuten jo aiemmin kerroinkin, rannan uudehko alppiruusupuutarha tuotti iloisen yllätyksen. Koko kesäkuun jatkunut kukinta jakaantui kahteen osaan. Ensin kukkivat kaikki punaiset ja valkoiset rhodot ja heti niiden jälkeen kaikki violetit. Maisema muuttui ihmeesti tuon värinvaihdoksen seurauksena, ihan kuin kukkaan olisivat puhjenneet kokonaan uudet kasvit.


Alppiruusujen takana ihanat iirikset, joita haluaisin rantaan paljon lisää


Myös hopeahärkki jaksaa ilahduttaa. Sen lehdet jo itsessään ovat riittävän koristeelliset, mutta lisäksi se on kukkinut runsaasti jo kohta kuukauden ja näyttää todella kauniilta kivipenkereen päällä. Pitäisi selvittää, kuinka sitä saa itse lisättyä. Meidän paahteisella ja kuivahkolla etelärinnepihallamme olisi monia hyvä istutuspaikkoja noin upealle kasville.


Kasvimaan kehkeytyminen on oleellisesti hidastunut johtuen juuri edellä mainitusta kahden asunnon loukusta. Kaikki kasvulaatikot on nyt kuitenkin rakennettu ja meidän pitäisi saada loputkin käytävätiilet ensi viikon alkuun mennessä. Olemme käyttäneet Tiilerin käsinlyötyjä Ruukintiiliä. Ne muistuttavat erehdyttävästi vanhoja savitiiliä, joita ensin yritimme metsästää, tuloksetta.

Mikäli pihallemme vielä joskus saadaan haaveilemani kasvihuone, myös sen kivijalassa tultaneen käyttämään samaisia luonnollisen eläväpintaisia Ruukintiiliä.


Toivomme, että jossain vaiheessa pääsemme kasvimaan ansiosta omavaraistalouteen salaattivihannesten ja yrttien suhteen, niistä kun muodostuu kesällä ruokavaliomme runko. Vaihtelu kuitenkin virkisti oikein mukavasti, kun pääsimme maistamaan tyttären valmistamaa avokadopastaa. Nam - eipä turhaan ole herkun maineessa!


Lokoisia lomapäiviä!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Mullan ihana tuoksu!

Hedelmäpuiden kukinta alkaa olla tältä kesältä ohitse. Vielä pari kuvaa puutarhan huikeasta juhlasta-asusta.

Etupihan vanha hapankirsikkapuu


Miehen loma ei ole vielä alkanut, joten emme toistaiseksi ole päässet pidemmäksi ajaksi mökille. Käväisimme kuitenkin savusaunan rakennuslupa-asioiden takia yhden yönseudun saaristossa. Ilmat olivat todella kesäiset ja auringonlasku ah niin kaunis - kuten aina.


Täällä on ollut jo muutama lähes helteinen päivä. Kuumalla ilmalla kasvisruuat ja salaatit maistuvat tavallista paremmin. Positiivinen uusi tuttavuus olivat tyttären valmistamat bataattiranskikset, eli uunissa rapeareunaisiksi paahdetut, yrttimaustetut bataattisuikaleet.


Viime kesänä istutetut hopeahärkit palkitsevat nyt mahtavasti. Ne näyttävät viihtyvän muurinreunalla, aurinkoisella ja niukkaravinteisella kasvupaikallaan. Nyt kukkiessaan härkki on erityisen kaunis, mutta jo pelkästään sen hopeanhohtava lehdistö on vaikuttava näky. Huomaan pitäväni aina vain enemmän lehdiltään vaihtelevan värisistä kasveista.


Piippuköynnös on alkanut kukkia, eikä ole vaikea arvata, mistä se on nimensä saanut


Terassillakin on jo tarennut syödä. 

Savulohi-vuohenjuustosalaatti


Alkukesä on ollut taas melko kolea, eikä pölyttäjiä ole juuri näkynyt. Minä puu-, vihannes- ja hedelmätarhurina olen huolissani sadosta. 

En tiedä auttaako se asiaa, mutta yritän houkutella mm. juuri pölyttäjiä tällaisella hyönteishotellilla 


Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että vain suuri joukko vihaisia sääskiä on asettunut taloksi hotelliini, mutta mikäli ilmat eivät tästä enää kovasti kylmene, elän vielä toivossa pölyttäjienkin suhteen. 

Myös mehiläispesän perustaminen hunajan tuottamisineen kiinnostaisi. Täytyy selvittää asiaa. Esimerkiksi sitä, lisäisikö pesä ilmassa pörräävien mehiläisten määrän ongelmallisen suureksi. Täytyisikö meidän mehiläispesän takia aina pihalla liikkuessamme pitää sellaista valkoista kokopukua yllämme, ja verkkopäähinettä päässä... Samoin naapureiden.

Siellä se näkyy, potager, portaiden paikkeilta katsottuna


Kasvulaatikoita on rakennettu lisää sitä mukaa kun on ehditty. Ja salaatit ym. on kylvetty heti kun multa on saatu lapioitua laatikoihin. Kulkuväylien kiveys on työn alla, samoin loppujen vadelmapenkkien istuttaminen.


Taimina istutetut yrtit antavat jo satoa


Retiisejä tuli harventamisen jälkeen useita rivejä lisää


Pojan roteva chili näyttää lupaavalta


Avomaankurkut


Istutimme neljänkymmenen mansikkapensaan jatkeeksi vielä rivin korkeaa vadelmaa, Villeä, Jatsia ja Takalan herkkua. Rivin päässä on myös yksi kokeiluluonteinen boysenmarja ( Rubus thorneless "Boysenberry"). Niille pitäisi rakentaa tukipuut. Polun toiselle puolelle on vielä tulossa matalampaa Maurin makea-vadelmaa.


Rannan alppiruusut ovat juurtuneet ja alkaneet kovasti kasvaa. Tänä kesänä nähtiin ensimmäinen kunnon kukintakin. Se näyttäisi menevän hauskasti kahdessa vaiheessa siten, että ensin kukkivat kotimaiset valkoiset ja vaaleanpunaiset alppiruusut yhdessä, sen jälkeen kaikki violetit Grandiflorumit.

Nämä aloittivat kukkimisen Grandiflorumeiden odottaessa vieressä nupulla


Nyt alkavat valkoiset ja vaaleanpunaiset nuukahtaa ja violetit availla nuppujaan


Hämmästyttävin kasvun ihme koettiin kuitenkin sisällä, kun ikivanha ja todella huonolla hoidolla ollut ruukkukaktus alkoi yllättäen kasvattaa kylkeensä outoa muodostelmaa, josta päättelimme, että sen on pakko olla nuppu. Se kasvoi huimaa useamman sentin päivävauhtia kunnes yhtäkkiä tänään illalla oli avautunut suureksi, parikymmensenttisen varren päässä olevaksi valkoiseksi kukinnoksi, josta tulvii ympäristöön huumaavaa, trooppisen kukan tuoksua. Kuin kamelia tai jokin voimakastuoksuinen jasmiini. Uskomaton juttu!

Täytyykin näköjään alkaa suhtautua tuohon ylönkatsottuun kaktukseen uudella kunnioituksella. Jos tuollaisen saisi kasvamaan suureksi ja aina välillä noin loistavasti kukkimaan, niin eihän siitä sisäkasvi enää upeammaksi voisi tulla!


Laiturilla


Tulevalla viikolla pitäisi alkaa suunnitella ja valmistella juhannusta, ennen muuta ruokapuolta. Juttelimme tyttären kanssa, että juhannuksen makeisiin herkkuihin kuuluvat tietysti mansikat, mutta myös suklaa. Kaikkien rakastama brita-kakku on juhannuspöydässämme jo itsestäänselvyys, ja suklaapuoli on usein hoidettu tekemällä suuri, mehukas sacher-kakku. Nyt se voisi kuitenkin olla jokin muu leivonnainen. Mutta mikä - se selvinnee viikon edetessä.

Säät vain voisivat hieman tarkastaa kurssiaan. Se nyt vaan on tyhmää sataa räntää juhannuksena..

Aurinkoista, lämmintä, lempeää ja kesäkukkien tuoksuista Juhannusta!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Potager

Kuvaamisen kanssa on ollut vähän nihkeätä viime aikoina. Aiheita vuoden ehkä kauneimpana aikana kyllä riittäisi, mutta käsi on hylkinyt kameraa. Ehkä se on yleistä kevätnuutumusta, tai sitten blogiväsymystä, en tiedä. 

Ei kannattaisi ainakaan blogiväsyä. Niin hauskaa on ollut taas katsella taaksepäin, miten kaikki on kehittynyt. Muisti kun on kovin epätarkka. Hyötyäkin blogista on ollut; on voinut selvittää tarkempia ajankohtia, esimerkiksi milloin jokin kasvi on istutettu tai mikä sen täsmällinen lajinimi on. 

Mårbackan pelakuut ovat vieläkin sisällä 


Pikku Bella


Etupihan hapankirsikka on nyt täydessä kukassa

 

Samoin sen juurelle viime syksynä istuttamani tulppaanit ja helmililjat


Omenapuut vasta vähän availevat nuppujaan


Luumupuu


Ja saunan seinustan ihana särkynyt sydän


Potagerin mansikkapenkit ovat valmiit ja taimetkin on jo istutettu. 
Lajeina Jonsok, Kaunotar, Polka ja Bounty, kymmenen pensasta kutakin.


Salaatti- ja muut kasvatuslaatikot alkavat löytää paikkaansa ja saada hahmoaan 


Laatoitin eilen marjatarhan käytävät Tiilerin punaruskeilla Ruukin tiilillä. Ne ovat käsinlyötyjä savitiiliä ja muistuttavat erehdyttävästi vanhoja punasavitiiliä. Samalla kivellä on tarkoitus päällystää myös potagerin kulkuväylät. Ja pieni puutarhurin levähdyspenkkitasanne.

Marjapensaiden tukikehikoista puuttuvat vielä ylärimat, kuten myös istutuslaatikoiden suodatinkankaiden päältä kuorikatteet. Ja ai kun sopisi nätisti tuota kivettyä aluetta reunustamaan matala rivi laventelia tai leikattua puksipuuaitaa... 

Kuvassa etualalla uusi suklaakirsikkapuu kukassa


Ensimmäinen potagerin kasvatuslaatikko tuli eilen valmiiksi


Käväisimme pikaisesti mökilläkin, kuulumisia täällä

kuva Kaisu Jouppi

Kesäisiä tunnelmia!