Pieni kesä-syksy-retrospektiivi

Blogi on ollut taas naftaliinissa, kuten jotkut ovat sähköpostiini tulleista viesteistä päätellen huomanneetkin. Elämä on kiireistä, eikä kameraa jaksaisi kuljettaa aina mukana. Tai oikeastaan aika harvoin jaksaisi. Nyt ylimääräisenä vapaapäivänä avautui kuitenkin yllättäen sopiva sauma pienen kuvapostauksen tekemiseen. 

Nykyisin useimmat kuvat tulee räpsittyä kännykkäkameralla, joka ei ikivanhassa nokialaisessani ole kovinkaan hyvä. Siksi osa tämänkin postauksen kuvista on varsin heikkolaatuisia. 

Mutta ei se ole se laatu. Vaan tunnelma ja tunne, muistot. Yhä enemmän. Pätee paitsi koko elämään, niin myös kotiin; tärkeämpää, kuin miltä kotona näyttää, on miltä kotona tuntuu. Siksi tulee suhtauduttua esimerkiksi sisustamisen yhä vaan löyhemmin rantein. Käytetään rajalliset vapaa-aikamme mieluummin onnelliseen yhdessäoloon.

Suloisesti juuri joulukuun alkajaisiksi meitä eteläsuomalaisiakin on alettu helliä puuterisilla lumimaisemilla.

Tänä syksynä jäi muuten jostain syystä runsaasti omenia kiinni puuhun. Ne näyttävät söpöiltä lumisilla oksilla.

Myös kuistin ikkunan takana rehottava viiniköynnös notkuu edelleen rypäleitä, jotka paljastuivat vasta kun lehdet tippuivat. Ne näyttävät koristeellisilta talvista maisemaa vasten. 

Joulun alla kesä alkaa aina tuntua kaukaiselta ja ihmeelliseltä. Kesän värit ovat heleydessään niin kokonaan toisesta maailmasta. 

Tältä näytti viime kesänä

Pidän kovasti juhlaperinteistä ja niihin liittyvistä rituaaleista. Kaikki vuoden teemajuhlat yleensä noteerataan meillä, vähintään pienesti. Mutta sitäkin useammin isosti. Mies käyttää juhlaperinteistämme nimitystä överit. 

Luonnollisesti myös rapuaikaan kokoonnutaan rapukasojen ääreen, vaikka aina samalla ihmetelläänkin, että mitä syötävää niissä muka on...

Mökkielämä innostaa edelleen kovasti. Varsinkin miestä ja minua, nuoriso on viime kesinä harvemmin ollut mukana. Kun asiat näyttävät kotonakin sujuvan, ei se edes pahemmin haittaa. Vauhdikkaan ja äänekkään perhearjen vastapainoksi saaresta on muodostunut uusi ihana ulottuvuus, jonne vetäytyä aikuisten kesken nauttimaan kesäelämästä, ilman arkisia velvoitteita.

Ulkosaaristo on lumoava

Ja se savusauna, josta piti tulla juhlahetkien juhlistaja! Eipä tullut, vaan on valmistumisensa jälkeen lämmennyt lähes joka päivä. Nopeasti tulimme miehen kanssa siihen tulokseen, että elämä ja varsinkin kesä on liian lyhyt savusaunan kylmillään pitämiseen. Se kun on nautinto vailla vertaa.

Saimme kesällä viimeinkin hommattua mökille myös etälämmitysjärjestelmän, jota ohjataan kännykällä. Se on toiminut hyvin ja mahdollistanut mökin runsaan käytön myös nyt kylmään vuodenaikaan. 

Meille miehen kanssa riittää nykyisin reilu vuorokausi mökille ponkaisuun. Siinä ehtii istua iltaa takkatulen äärellä, jutella rauhassa, syödä hyvin, saunoa pitkään ja perusteellisesti savusaunassa, uida meressä kirkkaan tähtitaivaan alla, nukahtaa saariston käsittämättömään hiljaisuuteen, herätä ihmeelliseen meren ympäröimään talviaamuun ja nauttia vielä aamuhämärissä aamiaista kynttilän valossa.

Olemme todenneet talvisen mökkivuorokauden virkistävän vaikutuksen vastaavan vähintään viikkoa aurinkolomakohteessa.

Viime aikoina hyggeily on tuntunut kotonakin parhaalta harrastukselta

Kuvassa myös viisitoistavuotias Pablomme käymässä vikisten loputonta neuvotteluaan siitä, etteikö kuitenkin hänkin voisi tämän kerran hypätä sohvalle!

Hyvää Suomen 100-vuotisjuhlaa!