Kun helteet ja tuuleton sää vain jatkui ulkosaaristossakin päivästä ja viikosta toiseen, päätettiin mökkinaapureiden kanssa hyödyntää tilanne ja tehdä pitkään haaveiltu retki Källskärille. Tuulisella säällä kun ei Kihdin selälle lähdetä meidän veneellä.
Källskär on saari Ahvenanmaan ulkosaaristossa, Kökarin eteläpuolella. Se on suosittu matkailukohde, tunnettu esimerkiksi pirunpelloistaan ja kolmen metrin korkuisesta, jääkauden muovaamasta ns. Källskärin kannusta.
Minua Källskärillä kiinnosti kuitenkin eniten saarella sijaitseva ruotsalaisen kreivi Göran Åkerhielmin kesähuvila ja ennen muuta siihen kuuluva erikoinen puutarha.
Kreivi Åkerhielm tutustui Källskariin 1960-luvun alkupuolella ja menetti samantien sydämensä. Myöhemmin hän pääsi ostamaan ison osan saaresta ja aloittamaan 18 vuoden pituiseksi venähtävän rakennusprojektin sen etelärannalla.
Ensimmäisenä syntyivät kulkua helpottavat pitkospuut saaren pohjoisrannan suojaisasta satamasta etelärannalle.
Åkerhielmin unelma oli rakentaa karulle Källskärin saarelle kreikkalaistyylinen puutarha. Siihen kuului mm. valtava määrä luonnonkivimuuria.
Kesäpaikan massiivisista pyöröhirsistä tehdyn, komean päärakennuksen ovat suunnitelleet Åkerhielmin ystävät, arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä. Karjalaistyylisen rakennuksen ulkopuolella on kreikkalaisvaikutteiset hirsipilarit. Huvila siirrettiin valmiiksi rakennettuna Källskäriin vuonna 1969.
Päärakennuksen yläpuolella, korkealla kallion kumpareella on pieni suippokattoinen huvimaja, jota on sittemmin alettu kutsua Muumitaloksi. Tämä johtuu siitä, että kreivi Åkerhielm kutsui mielellään vieraita mökilleen ja näiden joukossa oli myös kirjailija Tove Jansson, joka vietti puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa kesiään Källskärillä
Janssonin kerrotaan erityisesti pitäneen juuri huvimajasta ja ehkä jopa kirjoittaneen muumitarinoita kyseisessä tilassa. Myös muumitalon katon kerrotaan saaneen muotonsa Källskärin huvimajan koristeellisesta katosta.
Heti saarelle muutettuaan Åkerhielm rakensi saaren tuuliselle etelärannalle aallonmurtajan. Sataman esikuvana oli kreikkalainen Pireuksen satama. Åkerhielm ja hänen Källskärillä kesiään viettäneet ystävänsä ovat rakentaneet koko satama-alueen täysin käsivoimin.
Kökarin retkellä teimme muuten myös kesän ensimmäiset sinilevähavainnot. Sitä alkoi tulla vastaan jo matkalla, lähellä Kökaria. Tuuli oli ajanut sinileväpuuroa isolta selältä myös Källskärin satama-altaaseen.
Samoin puutarhan kaikki kivimuurit rakennettiin käsivoimin, apuna vain rautakanki ja vinssi. Muurit suojaa antavina ja lämpöä varaavina mahdollistavat elinolot sellaisillekin kasveille, jotka eivät muuten ulkosaaristossa pärjäisi.
Lehtimajassa tunsi todellakin olevansa Kreikassa
Saarella paitsi tehtiin ankarasti töitä, vietettiin tarinoiden mukaan myös hulvattomia kesäjuhlia. Kreivi Åkerhielmin kerrotaan olleen vieraanvarainen isäntä, joka kestitsi ystäviään ylenpalttisesti. Hän tuli rikkaasta perheestä, eikä hänellä ollut saamastaan ennakkoperinnöstä johtuen rahasta pulaa. Kun kreivi sai ykskaks idean järjestää Källskärillä rapujuhlat, saatettiin ravut tilata saareen helikopterikyydillä. Kreivi itse myös kulki saareen usein yhteysaluksen sijasta pienellä lentokoneella.
Mahtoi kreivi suuruudenhulluine puutarhaunelmineen ja jatkuvine vieraslaumoineen ja juhlineen olla melkoinen kummajainen karuun elämään tottuneiden kökarilaisten silmissä!
Åkerhielm lahjoitti oman osansa saaresta Ahvenanmaan maakunnalle vuonna 1984. Yksi satama-alueen pienemmistä rakennuksista toimii nykyisin maakunnan taiteilija-asuntona, johon väliaikaista asustelulupaa voivat hakea eri alojen taiteilijat ja kulttuurityöntekijät. Göran Åkerhielm kuoli Sveitsissä vuonna 1992.
Källskärin huippukiinnostavan mutta kolmenkymmenen asteen helteessä myös melko uuvuttavan retken jälkeen ajelimme veneellä Kökarin pääsaarelle syömään. Saimme alkuruuaksi saaristolautasen ja pääruuaksi kuhaa rapukastikkeella sekä uusia perunoita. Jälkiruokaa emme enää jaksaneet.
Tai no, jäätelö olisi mennyt vielä hyvin, mutta ne olivat yllätys yllätys loppuneet koko saaresta.
Suurten meriseikkailuittemme jälkeen oma kotilahti tuntuu aina jotenkin niin säyseältä ja pittoreskilta. Suorastaan unettavan kesyltä.
Viimeisten helteisten lomapäivien nautiskelua tyttären kanssa uudella laiturilla
Uimakopin taakse, laiturin loppupäähän rakennettiin muuten porras verkkovenettä varten. Kiviarkku on yllättävän korkea ja verkkovene matala. Liikkuminen laiturilta veneeseen olisi ilman porrasta aika vaikeaa.
Tämän lomakauden viimeinen auringonlasku kotilahdella
2 kommenttia:
Niin kiva kirjoitus taas! Kiva, kun kirjoitat kasvilajien nimiä ja myös käyntikohteiden taustaa:)!
Kiitos Merja! Ja kiva kun jätit viestin!:D
Lähetä kommentti