Onnea on ...

... herätä aamukahvin tuoksuun, avata silmänsä ja muistaa, että ollaan mökillä. Takana hyvin nukuttu yö, ei ole kiire mihinkään, sängystä näkyy syksyinen merenlahti, kaminassa risahtelee tuli ja koko ihana vapaapäivä on vielä edessä.

Mökkitonttimme rajautuu kahteen rantaan, käytössä olevaan kallioiseen ja hiekkapohjaiseen länsirantaan ja toiseen, etelään avautuvaan kaislikkoiseen rantaan, missä ei ole rakennusoikeutta. Rantojen välissä on kaunis kahden hehtaarin kokoinen metsä. Sen maasto on helppokulkuista, kallioista kangasta ja siellä kasvaa suuria havupuita, ennen kaikkea jyhkeitä saaristolaismäntyjä.  Tuosta omasta pienestä metsästä tulee nautittua aika usein vain kuljeskelemalla siellä. 

Metsässä, lähellä toista rantaa, on myös miehen "savotta", halkotyömaa, jonka pariin hän aina välillä katoaa ja josta hän muutaman tunnin kuluttua onnellisen ja rentoutuneen näköisenä palaa. Metsälle, moottorisahan bensiinille ja tuoreelle puulle tuoksuen. 

Tuoksut ovat muuten itselleni tärkeä osa näkymätöntä ympäristöä, kuten äänetkin. Meren äärellä kuuluu jonkinasteinen pauhu melkein aina ja ilma tuoksuu merelle. Se on hyvä tuoksu. 

Myös metsän tuoksu on ihan omanlaisensa. Se on vahvimmillaan kostealla säällä. Mökin metsässä tuoksuvat sammaleet, jäkälät ja naavat. Kun se sekoittuu raikkaaseen meren tuoksuun, siitä tulee ihana yhdistelmä, saariston tuoksu. Sitä on kotona usein ikävä. Ja kun sen viimein saa sieraimiinsa, tuntuu hetken taivaalliselta.

Tällä reissulla on ollut pääasiassa pilvistä, mutta aurinkoisina päivinä takametsän tiheän puuston läpi siivilöityvä valo synnyttää mökin ympärille satumaisen tunnelman.

Pääsisäänkäynnin portaiden kaiteen ja käsijohteen viimeistely odottaa vielä inspiraation hetkeä..

Miehen ja minun vanha yhteinen harrastus on lukea kirjoja ääneen toisillemme. Olemme harrastaneet sitä aina, seurusteluajoista lähtien. On kivaa istua yhdessä sohvalla kun toinen lukee, tai tehdä kotitöitä ja kuunnella samalla kirjaa. 

Meidän ensimmäinen yhdessä ääneen luettu kirja pysyy mielessä aina, se oli Leo Tolstoin Anna Karenina. 

Yhteisluentaa harrastetaan nykyisin erityisesti mökillä, siellä kun on enemmän aikaa ja rauhaa. Miehellä oli kirja mukanaan tälläkin reissulla, joten pääsin taas jaolle nauttimaan hyvästä venäläisestä kirjallisuudesta. 

Muutama vuosi sitten rakennettu saunarannan uintilaituri on yksi mökin onnistuneimpia projekteja. Olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä. Se toimii paitsi varsinaisessa tehtävässään hyppylaiturina, myös viihtyisänä oleskelupaikkana. 

Laituri on herättänyt saunarannan ihan uuteen kukoistukseen. Ihmeellistä, miten paljon noinkin pieni ja vaatimaton rakennelma oikeassa paikassa voi vaikuttaa rannan viihtyisyyteen ja käytettävyyteen!

Lisäksi laiturista tuli tosi kaunis. Olemme iloisia, että se näkyy nyt kivasti myös päärakennuksen maisemassa. Saunaranta uintipaikkoineen on melko kaukana mökistä ja siinä välissä on paljon puita, joten jouduimme raivaamaan ja karsimaan niitä melkoisesti jotta saatiin syntymään näköyhteys päärakennuksesta saunarannan laiturille. 

Nyt nousee komeata syyshaukea lähes jokaisella virvelin heitolla!

Hyvää viikonloppua!